Musiikki ja liikunta

Ihmisen tanssista kertovia kalliomaalauksia löytyy 20 000 vuoden takaa ja näyttää siltä, että jo silloin tanssilla oli tavattoman suuri sosiaalinen merkitys. Monissa kulttuureissa tanssijan uskottiin toimivan ihmisen ja jumalan välimiehenä, kuten usein edelleenkin on tilanne jäljellä olevien alkuasukasheimojen kohdalla.

Kun kuulee sopivaa musiikkia, alkavat vartalo ja jalat liikkua sen tahdissa tiedostamatta. Tämä on evoluution myötä tullut piirre, se on eräs ilmaisun muoto. Sopiva musiikki pistää jalan väpättämään ja kääntäen musiikkiin on mukavampi tanssia kuin ilman sitä. Liikkuminen musiikin rytmiin ja liikkeiden sovittaminen musiikkiin on eräiden väitteiden mukaan olemassa olevista toiminnoista niitä monimutkaisimpia ja siinä on pantava peliin suuri osa koko inhimillisestä aivokapasiteetista.

Liikkuminen aktivoi aivojen etulohkoa, missä oikealla puolella sijaitsee puhekeskus ja vasemmalla mm. raajojen liikkeitä ohjaava keskus. Tämä tukee sitä teoriaa, että elehtiminen on eräs kielilaji eli jossakin kehityksen vaiheessa tanssiminen on ollut kommunikaation eli  primitiivisen kielen muoto.

Hajuaistimuksia välittäviä hermoratoja lukuun ottamatta nämä kaikki kulkevat isoaivokuorelle (’metronomina toimivan’) talamuksen tumakkeiden kautta. Reagoimme musiikkiin tiedostamatta, koska tämä tumake on suoraan yhteydessä liikekeskukseen ilman, että viestiä käsitellään ylemmissä aivokerroksissa. Pitäkö siis sanoa, että ’tanssi on ihmisen veressä’.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu