Musiikin kuuntelu

Eräs kanadalainen tutkijaryhmä on pyrkinyt selvittämään musiikin kuunteluun liittyvää aivotoimintaa. Peruskysymys tietenkin on: mitä musiikki on? Lisääkö musiikki sivistystä ja mielihyvää? Onko kaikkea melua pidettävä melodisena? Muutamat rytmit ja soinnut ovat hyvin perustuvaa laatua, kuten kolmisointu. Tuhannet länsimaiset kappaleet perustuvat kolmisointuun. Esimerkkeinä tästä olkoot vaikkapa La Bamba (Ritchie Valens), Twist and shout (Isley Brothers) ja Like a rolling stone (Pob Dylan).

On myös totta, että melun ja musiikin ero riippuu mm. kuulijan kulttuuritaustasta ja musiikillisista perustiedoista. Monet länsimaalaiset saattavat helposti vierastaa kiinalaista oopperaa.

Johann Sebastian Bach oli melodian jättiläinen. Em. tutkijat soittivat Bachia koehenkilöille ja osoittautui, että melodian saavuttaessa huippukohtansa kuuntelijoiden aivojen nucleo accumbens -tumakkeen mielihyvän välittäjäaineen, dopamiinin, taso kasvoi noin 6 %:lla (kokaiinin käyttäjillä tämä luku voi olla 12%).

Miksi sitten tanssimme?  Kiehtova kysymys. Tanssi säilyttää läheisen yhteyden musiikkiin. Tanssi ja varsinkin lyömäsoittimilla tuotettu musiikki kehittyivät yhdessä täydentäen toisiaan. Musiikkiin verrattuna tanssissa korostuvat ilmaisu ja matkiminen. Tanssija voi hyvin kuvitella, että instrumentin näppäily vahvistaa ja avaa kuunteluprosessissa hermoyhteyksiä sekä motorisia prosesseja.

*
Voitte sanoa, että ette tarvitse Beatleseja, koska naapurin poikien kellaribändi riittää. Onneksi olkoon – mutta tason eli rikkauden eroa on kai turha valehdella olemattomaksi? Mielenterveyden ja mielentasapainon paha järkkyminen on  pahenevista ongelmista pahimpia. Entä jos nämä asiat liittyvät yhteen? Puutteellisesti yhteyden saava ihminen on vaarassa jäädä yksin eli syrjäytyä, ja seuraus sellaisesta on vähintäänkin vakava masennus. Ja lukeminen puolestaan on vanhimpia tutkimuksen ja kokemuksen mukaan toimivia itseterapian muotoja.