Kulttuurisotaa

Kaikkien,
niin kieli- kuin muuhunkin hegemoniaan pyrkivien on hävitettävä
kilpailijat. Kulttuurisodassa ei välirauhaa tehdä, vaan se on
totaalista tuhoamissotaa. Järviradio on sitten amerikkalaisten
omistuksessa ja ohjelma muuttui kerralla. Musiikki on nyt rockia tai
muuta pelkkää rytmi-iskelmää. Vanhat ikivihreät tanssikappaleet
poistettiin listalta, koska se vaarantaa rockin ’suosion’ eli englanninkielisen kulttuurin..

Muutaman
sanan englantia osaavaa pidettiin 60-luvulla ylimmän sivistyksen
edustajana tai ainakin asiaa markkinoitiin siihen tapaan.
Vaihto-oppilasjärjestelmä on osa kulttuurisotaa. Niin hienolta kuin
päälisin näyttääkin, on sillä omat nurjat puolensakin.
Esimerkiksi rock-aalto pyyhkäisi suomalaisen tanssimusiikin ja
lavatanssikulttuurin lähes kokonaan pois tavallisen kansalaisen
saatavlta. Vaihto-oppilaat tulivat kotimaahan letit nytkyen
amerikkalaisen rockin tahtiin ja radio ja tv päästivät
hölmöyksissään tämän tanssitaidottoman jengin valitsemaan
soittomusiikin. Seuraukset tiedetään.

Kulttuuri
on suurta liiketoimintaa ja sen jenkit osaavat ’demokratiaviennin’
lisäksi. Kun saadaan ihmiset ensin puhumaan yhteistä kieltä, niin
hetken päästä he ajattelevat samalla tavalla ja sitten he ovatkin
pelkkää markkinakarjaa. Hyvänä esimerkkinä ovat Coca-Cola ja
hampurilaisketjut.

Vaikka
J.V. Snellman aikoinaan sanoi, että isänmaallisuus on
yksinkertaisesti sitä, että ihmiset muuttavat kulttuuriaan, pitävät
sitä tietoisesti liikkeessä ja elävänä, vaativat tapojen ja
lakien muutoksia, kun niiden aika on heidän mielestään tullut. Mutta rajansa tällä muuttamisellakin on. Jotain omaa siinä
kulttuurissa pitää olla, jos omasta kulttuurista puhutaan. Omaan
kulttuuriin turvaudutaan erityisesti vaikeina aikoina, jolloin se
toimii positiivisen mielialan säilyttäjänä. Sen vuoksi vain koko
kansan saatavilla olevalla omalla kulttuurilla ja sen nauttimisella on
jotain todellista merkitystä kansakunnalle.

Väitetään,
että tango sopeutti rauhanomaisesti miljoonat siirtolaiset Buenos
Airesissa yhdeksi Argentiinan kansaksi. Eteeni ei ole sattunut tutkimusta
siitä, kuinka tärkeää yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta
Suomessa oli lavatanssikulttuuri maailmansotien välisenä aikana.
Samoin vähemmän tutkittua on, miten lavatanssikulttuuri piti yllä
kansan mielenterveyttä 50- ja 60-luvuilla, tuskin pelkällä viinan voimalla polskutettiin, kun keskikulutus oli vain siinä 2 l/hlö/v (absoluuttista).