Moraalikoodin lähihistoriaa
Katuun
liittyi monenlaista merkitystä. Se oli
maantieteellinen paikka ja se oli viittaus moraaliin, leimautumiseen
ja käyttäytymiseen. Katu oli esiintymislava, jossa esitettiin
äärettömän monta näytelmää. Se oli hienon elämän
kielikuva. Se toimi hylkäämisen ja menestyksen näyttämönä sekä
kaikenlaisen hyvän tarjoajana. Katu oli kuin elämä itse, siellä oli
hylkäämisen ja loputtoman muutoksen
makua.
Sata vuotta sitten esimerkiksi Buenos
Airesissa naispuoliset olivat joko kotiäitejä tai milonguitoja eli
oli pyhät ja pahat. Äidit pysyivät kotona eivätkä yksin
näyttäytyneet sen ulkopuolella. Muut naiset ’huseerasivat’
tanssipaikoissa, kabareissa, ’keskustassa’ tai yksinkertaisesti
kadulla. Tästä suurelta osin juontuu maskuliininen
kaksinaismoraalisuus, joka oli suotuisa kasvualusta paheelliselle
prostituutiolle. Ilotalot olivat omia mikrokosmoksiaan vastapainona
perhejärjestelmälle. Siellä kaikki miehet olivat murheineen,
mielipiteineen ja varallisuuksineen tasa-arvoisessa asemassa. Hyvänä
esimerkkinä on, etteivät vielä 1930-luvun alkupuolella naiset
voineet yksin kävellä kadulla tulematta avoimesti kähmityiksi ja
että kadulla naiset kulkivat eri puolta katua kuin miehet.
Henkinen
keskipiste oli epävarmuus. Siten olojen stabiilisuus niin
yhteiskunnallisella kuin henkilökohtaisella tasolla muodostui
tärkeäksi arvoksi vaikutti identiteetin muodostumiseen. Siten on
ymmärrettävää, että miehen ja naisen petturuutta pidettiin
suurimpana syntinä. Suurimpia hyveitä olivat rakkaus ja
uskollisuus.
Juhlintaa,
alkoholin käyttöä ja epäjärjestystä siedettiin eri tavalla eri
aikoina. Karnevaaliaika oli pysyvä ilmiö ja silloin sallittiin
ihmisten päästää paineita katsomalla läpi sormien tietyntasoista
epäjärjestystä. Tuohon aikaan argentiinalaiset arvostivat suuresti
karnevaaleja. Samoin kuin tangolla oli karnevaaleilla yhteiskunnan
sulautumisen kannalta tärkeä merkitys,
vähän samoin kuin meillä vappu on erityisesti opiskelijoiden
rällästysaikaa. Olisiko nyky-yhteiskunnassa sijaa tai tarvetta myös
tangon uudelle tulemiselle?
”Olisiko nyky-yhteiskunnassa sijaa tai tarvetta… uudelle…”
Kyllä olisi.
Tiukkapipon riisuntajuhla, anteeksiannon päivä
ja voiton luovuttamisen päivä, tanssina suomalainen letkajenkka,
kansanjuhla keskellä toria.
Velkojen anteeksiantaminen 50 vuoden välein, riemuvuosi.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäinen ihminen, jonka muistan tai olen huomannut tuovan esiin tuota riemuvuotta. Sitä todella tarvittaisiin Suomessa ja alkuperäisessä merkityksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Riemuvuosi alkuperäisessä muodossa, kyllä! Tee kirjootus
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kannutuksesta, tein sen pikaisesti, ennenkuin kadutti:
http://perttupulkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/12…
Ilmoita asiaton viesti
Olisi tarpeen sellaisen ajatuksen löytymiselle, että elämä voi olla tavallaan yhteistä juhlaa – kohtuullisuus muistaen. Viihdeteknologia on liikaa korvannut hauskanpidon yhdessä.
En ymmärrä tangosta paljoakaan, bassokitarani sisällä on kyllä rautatanko, jota vääntämällä kaula voidaan suoristaa. Lähtökohtaisesti kannatan.
Ilmoita asiaton viesti
Sapattivuosi joka 7. vuosi niin että maa saa levätä.
Nämä laiminlyönnit, mitä siitäkin seuraa,
näkee kun katsoo ympärilleen.
Maanviljelyksessä kyllä pidettiin peltoa kesannolla, vuorovuosin,
minne sekin yksinkertainen viisaus on kadonnut?
Ilmoita asiaton viesti
Minusta täälläkin olisi tilausta Väärän kuninkaan päivälle, jolloin laitettaisiin kaikki päälaelleen karnevaalin hengessä.
Ilmoita asiaton viesti