Tirkistely

Jonkin verran on sattunut silmiini
tutkimusta esiintymisvietistä ja kaikenlaisesta viuhahtelusta. Eräs
laji on asettuminen alttiiksi seksin harjoittamisesta kärähtämiselle
julkisella paikalla kuten puistossa. Kielletyn hedelmän maistelu
mausteena ahdistus ja syyllisyyden tunto lisää adrenaliinin
erittymistä, mikä aiheuttaa hetkellistä riemua sekä hyvänolon ja
täydellisyyden tunnetta. Katselu ja tulla katselluksi näyttelee
ratkaisevaa osaa kaikessa ihmisen elämässä, niin myös
seksuaalisissa nautinnoissa. Katseltava ei ole pelkästään kohde
vaan se on katselijalle peili, jossa hän kohtaa halunsa.

Internetin YouTube on mullistanut
mahdollisuudet päästä esille niin hyvässä kuin pahassa,
varsinkin viime mainitussa. Julkisuuden henkilöiden itsestään
ottamat masturbointiklipit (kaupunginvaltuutettu Olvido Hormigos),
alastomana tai alusvaateisillaan keekoilut ( Costa Rican
nuorisoministeri Karina Bolaño) ovat hyvänä esimerkkeinä
viuhahteluun verrattavista tempauksista. Oma lukunsa on se, että
varomattomuuttaan korkea-arvoiset henkilöt päästävät
ulkopuolisia videoimaan aktejaan aikuisviihdepaikoissa. Näin kävi
mm. kiinalisille, joiden tekemiset pääsivät paikalliseen
mikroblogiin (Weibo).

Tarkoitukseni ei tällä kertaa ollut
kaataa kovin paljoa tervaa ja höyheniä aikuisviihteen
harjoittajiin, vaan korostaa muutamia analogia piirteitä
lavatanssikulttuurin kanssa. Tanssi sopii ihmiselle, jotka haluavat
kosketella ja tulla kosketelluiksi. Koskettelun avulla kohtaa
vastakkaisen sukupuolen fyysiset ja aistilliset puolet avautuvat
osapuolille. Flirttailevaa lähityyliä tanssissa sanotaankin joskus
kolmen minuutin romanssiksi. Tanssi on kokonaisvaltaista eli sitä
joko on mukana tai ei eli tanssii täysillä. Tanssi vaatii
sitoutumista enemmän kuin se, että menee ulos kuuntelemaan melua ja
ottamaan bisseä.

Lavatansseissa ennen riitti, että
tytöt ”ol’ pyntätty retonkiin” ja pojilla jakaus suorassa.
Nykyisin kilpailu on mennyt sen verran kireäksi, että pitää
pystyä vilauttamaan sopivasti niin rintavarustusta kuin
pyrstöpuoltakin. Huomio herättäminen vastapuolessa on tietysti
eräs osa asiasta, mutta vaakakupissa painaa myös halu esittää
itseään. Sanotaan myös, että naiset pukeutuvat tilaisuuksiin
kanssasisariaan verten ei niinkään miehiä varten.

Itse tanssi on luku sinänsä. Siinä
jos missään halutaan näyttää toisille – katsokaa kuinka
hienosti tanssin! En väitä vastaan, jos joku sanoo, että tanssista
on mennyt mielekkyys, kun hampaat irvissä yritetään näyttää
eikä iloisesta karkeloinnista ole tietoakaan. Viime kuukausien
tv-kilpailut ovat hyvä esimerkki siitä, miten järjettömään
touhuun tuo esiintymisen yksipuolinen rummuttaminen on vienyt. Ainoa
aito ja ihmisläheinen tanssi oli tuo Risto-Matti Ratian omaperäinen
tulkinta. Kansakin sen huomasi, tuomarit eivät.