Ja synti seurasi minua ..

Olen yrittänyt muistella muinoin
kuulemaani juttua fanittamisesta. Lavatansseissa eräs hiukan
luonnonsuojelema kaveri yritti iskeä viehättävää tyttöä, mutta
tämä vain seisoi lavan vieressä ja tapitti komeaäänistä
salskeaa solistia. Näin meni koko ilta, iskuyritykset menivät
harakoille, hyvät huulet kuuroille korville eikä puhettakaan
parketille. Kaveri oli kypsä lähtemään kotiin, mutta jäi
notkumaan kuitenkin loppuun asti. Pois lähtiessä tyttö kiepsahti
käsikynkkään ja antoi ymmärtää, että hän voisi tarjota
iltateen.

 

Jälkeenpäin kaveri muisteli, ettei
ollut niin kuumaa iltateetä aiemmin kohdalle tullut. Hän otti tästä
opikseen ja siitä lähtien antoi mielellään tehdä toisten
lämmitystyön ja poimi sitten lämpimät herkut valmiilta pöydältä.
Samalla hän ymmärsi, kuinka järjetöntä on olla mustasukkainen
toiselle.

 

Tämä tarina kuuluu sarjaan:
mielikuvituksen ruokkiminen ja sen tärkeys. Toiset tekevät sen
lukemalla, toiset katselemalla kuvia ja toiset sosiaalisissa
tilaisuuksissa. Turhaan ei sanassa varoiteta synnin tekemisestä
ajatuksissa, sanoissa tai teoissa. Kaikki maistuu makealta tai niin
kuin eräs piispa neuvoi esimiestäni aikoinaan: muista aina elää
niin, ettei tarvitse vanhainkodissa valehdella. Hän ehkä myös tarkoitti, että pitää
elää olemalla rehellinen itselleen.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu