Minkä nuorena oppii

Oleskeluyhteiskunnan
yhtenä ilmentymänä on sosiaalinen eristäytyminen, mikä
puolestaan saattaa laukaista monennäköistä haittaa ja jopa
sairauksia. Liikkumattomuus voi tuoda mukanaan esimerkiksi sydän- ja
verisuonisairauksia ja henkisellä puolella uhkaa masennus pahimmassa
tapauksessa vanhenemisprosessin voimakas kiihtyminen aina
Alzheimer-taudin asteelle saakka.

Monesti
olen korostanut, ettei sen paremmin esimerkkinä kuin muutoinkaan
kilpaurheilu isojen ihmisjoukkojen kohdalla edistä kansanterveyttä,
vaikka kuinka lujaäänisesti kannustetaan omia suosikkeja
kaljatölkki kädessä katsomon puolelta. Loppujen lopuksi kilpailu
tappaa liikunnan nautinnon ja liikunnan tavoitteet. Selvemmin tämä tulee esille
kilpatanssin kohdalla: hampaat irvissä, väkinäinen hymy naamalla
kiemurrellaan omituisesti beatmusiikin tahtiin epämukavissa
vaatteissa. Kilpailuissa
ei enää kuule lajityypillistä musiikkiakaan.

Katsomovalmentajien
alkoholin käyttö liittyy urheiluun niin tiiviisti, että yhtenä
syynä alkoholin keskikulutuksen nousuun viimeisen 50 vuoden aikana 2
litrasta 10 litraan /asukas nähdäkseni on urheilun moraalin rappeutuminen. Koettuja
harvoja suuria voittoja on näyttävästi ja rehvakkaasti juhlittu
viinan voimalla. Huono esimerkki tarttuu hyvin, hyvä huonosti, jos
ollenkaan.

Viinan
nakertamat aivot yhdessä eristäytymisen kanssa on hengenvaarallinen
yhdistelmä. Aivan turha on siunailla seurauksia nuorisorikollisuuden
sektorilla, kun ei ole edes yritetty tehdä muuta kuin vieroittaa nuoriso
terveistä sosiaaliriennoista terasseille ahdistumaan. Näin kai on
ymmärrettävä, kun maasta on 30 vuodessa hävinnyt yli 90%
toimivista tanssilavoista, jotka ovat toimineet erityisesti nuorison
kohtaamispaikkoina.