Ulkomusikaalinen musiikki
Klassisen musiikin kohdalla tällaiset
ulkomusikaaliset seikat tulevat esiin muun muassa siinä, että aika
suuri osa menee oopperaan ja musiikkkitaloon värisemään tärkeyttä
kuohuviinilasi kädessä pikkusormi törröllään päällään
mahdollisimman tumma puku ja mahdollisimman valkea paita ja joskus
jopa pitkät ampumamerkit rinnassa helisten. Jos pelkkä musiikki
riittäisi, niin jokaiselle kansalaiselle voitaisi vaikkapa veikkausvaroista
lahjoittaa purkitettua kansainväliltä huipputasoa olevaa musiikkia
esimerkiksi 30 €:n edestä vuodessa.
Aina silloin tällöin käväisee mielessäni myös tanssimusiikin
eri tanssilajeihin sidotut sokkotestit. Mikä olisi orkesterien
paremmuusjärjestys, jos kansa tai tuomaristo joutuisi äänestämään
pelkän kuullun musiikin perusteella. Helposti tulee mieleen, ettei
monikaan pintaorkesteri huippupisteille pääsisi tässä kisassa.
Ulkomusikaalisten tekijöiden korostuminen esimerkiksi tanssi- ja
popkonserttiorkesterien kohdalla on kai tosiasia. Oma lukunsa on
tietysti se, että järjestäjien mielestä hyvä orkesteri on se,
joka tuo paikalle paljon janoista yleisöä ja vähän kallista parkettitilaa
tarvitsevia tanssijoita.
Tavallisen tallaajan kantilta hyvän tanssiorkesterin kriteerit
vaihtuvat tanssitaidon ja elämäntilanteen /-katsomuksen mukaan
melko sukkelaan. Kun väitetään, että 70 % musiikista kuullaan
silmillä, ja jos se pitää paikkansa, niin silloin orkesteri voi
soittaa lähes mitä ja miten vain, kunhan soittoporukka ihmisinä
miellyttää yleisöä. Esimerkiksi rockin puolella näin näyttäisi
vahvasti olevan asianlaita, kun katselee noiden eri festareiden
kulttuuritarjontaa.
Tietysti on niinkin, että jos tanssilavoilla pelkkä musiikki
riittäisi, niin levytanssit olisi ainoa oikea tapa pyörittää
kansaa. Ja jos pelkkä tanssi riittäisi, niin ainakin pariskuntien
kohdalla kotona työnnettäisi matot olohuoneesta nurkkaan ja levyjen
soidessa tanssittaisi kahdestaan eikä mentäisi ruuhkaamaan
tanssilavoja. Mutta homma ei vain toimi näin, kun ihminen on
sosiaalinen laumaeläin.
Jaa-a, mitä olet mieltä Tattoosta? Olennaisesti ulkomusiikillisia tehoja mukana!
Flamenco – tanssi ja musiikki yhtä olennaisia.
Pukeutuminen – on kait sillä väliä, millaisissa romppeissa esiintyjät touhuavat. Ja silläkin millaisissa vetimissä sitä mennään katseikunkuuntelemaan.
Minä harrastan pääasiassa purkkimusiikkia, pukeutuminen vapaata ja tehokasta.
Ilmoita asiaton viesti
Nuo pari esimerkkiäsi: tattoo ja flamenco, osuvat herkkään kohtaan tämän otsikon aiheesta puhuttaessa.
Oma lukukansa ulkomusikaalisuudesta on Euroviisuvoittaja Lordi -yhtye. Presidentti Halosella oli vaikeuksia hymyillä onnitellessaan Putaansuuta kauppatorilla toukokuussa 2006.
Ilmoita asiaton viesti
Tanssilavoillekin mentiin vielä jokin aika sitten kulmahousut suorana ja krakakaulassa. Kuten kuvasta näkyy: http://www3.jkl.fi/ksmuseo/haloo/rakennus/tanssit2…
Tämänkinpäivän Dallape esiintyy edelleen frakissa. On tummaakin tummempaa pukua ja valkoistakin valkoisempaa paitaa. http://yle.fi/vintti/yle.fi/satumaa/satumaa/artist…
Dallapen musiikki ei ilmeisesti käy tanssijalalle, koska prameilevat vaatteilla?
Ilmoita asiaton viesti
Mukavat linkit, valottavat hienosti, mitä sodan jälkeen asiasta ajateltiin ja mitä arvostettiin.
En ole nyt pitkään aikaan päässyt Dallape’ä kuuntelemaan, mutta kuvittelen heidän menestyksensä jatkuvan vahvana.
Martti Metsäkedon tanssiorkesterin jsenet muulloin kuin kesäaikaan esiintyvät smokeissa edelleen ja mielestäni soittavat monipuolista lajityypillistä tanssimusiikkia. Näin eivät enää monet pintaorkesteritkaan tee, vaan enemmän ja enemmän sotketaan kaikkia tanssilajeja keskenään tai sitten tuutista tulee pelkkää biittiä.
Ilmoita asiaton viesti