iPöydän keskeneräisiä ajatuksia
Tanssilavojen
pukeutumistyyliin on vuosien saatossa tullut enemmän vetovoimaa tai
kangasvajetta – miten vain. Monen
sirkuttelijan pukeutumisesta voisi vetää äkkipäätään sen, tosin virheellisen, johtopäätöksen, että puvun kantajana on uransa keväässä
kukoistava, hieman kaupallista leimaa omaava säihkysääri.
Jos
peiliä on uskominen ja naisrivistön supatusta, niin meikäläisen
pitäisi jättää Terpsicore eli tanssin muusa rauhaan ja suunnata
kaihoisat katseeni tragiikan muusan perään. Kun kohteliaisuudesta
tai oikeastaan avauksen tehdäkseni sanoin eräälle viehättävä
daamille pokatessani, että saako tällainen vanhempi herrasmies
hakea noin upeaa nuorta ladya tanssiin, niin tämä ollakseen yhtä
kohtelias vastasi, että ”totta kai, ethän sinä nyt mikään vanha
ole, sinä olet kuollut; Atropos -kohtalottaren sakset ovat
olleet ilmeisesti sinun kohdallasi hieman kesäterässä ja jäit vielä roikkumaan
elämänlankasi jostakin säikeestä tänne meidän iloksemme”.
Sunnuntaina
(21.4.) impotenttipöydän kunniapuheenjohtaja, meistä ainoa viriili
ja reippaasti yli 90 mittarissa, oli pöydässä mantamyrskyä
paossa, me muut jo syntymästä saamapuolelle jääneet, joita luonto
läpi elämämme on suojellut noitavainoilta, olimme pöydässä
suhdanteiden vuoksi. Meidän vahvuutemme olivatkin sitten
miestenhaulla. Naisilla on heikkoutensa. He eivät aina kehtaa
kieltäytyä, kun joku meistä luonnonsuojelemista tekee perinteisen
hovikumarruksensa. Useimmiten minulle tosin käy niin, että tähtäimeen
ottamani kohde ehtii livahtamaan piiloon tiheässä naisrivistössä
jonkun rotevamman selän taakse ja tämä iso-Iita tulkitsee kuikuluni hauksi.
Vahvana indisiona puolittaisesta lupauksesta pidän erään hurmaavan
kaunottaren toteamusta minulle, ettei hän ala millekään, vaan hänen puolestaan
voin haistaa pitkän.. mikä se nyt olikaan, en oikein saanut selvää, kun Sinitaivas-orkesteri soitti niin kovaa.
Taitaa i-pöytä kuulua sille huumoironian alueelle, jolle kukaan ei tohdi seuraksesi tulla. Hauskaa pakinaa kuitenkin, tulen käymään pöydässänne, jos satun paikalle.
Ilmoita asiaton viesti
En osaa kommentoida tähän muutoin kuin Muumipapan sanoin, kun Nipsu epäili hänen muistelmiensa totuudellisuutta: ”TOTTA joka sana .. hmmm ehkä pienen pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta.”
Ilmoita asiaton viesti
En kovin hyvin tunne tätä problematiikkaa, mikä tähän blogijuttuun liittyy. Tunnen kuitenkin sen verran, että en kaihda kommentoida. Ne iso-iitat, joita jutun mukaan kartellaan, saattavat nimenomaan tanssilavoille saapuessaan olla kipeimmin tanssin tarpeessa. Kun kaksi tarvetta kohtaa, saattaa hyvällä tuurilla juttukin parhaiten luistaa 🙂
Ilmoita asiaton viesti
>#3 TK:
’Tositarinastani’ voi saada ikävä kyllä senkin signaalin, että kartan tiettyä habitusta lavoilla. Tämä ei ollut tarkoitus. Meikäläisen, kyssäniskan, kertaluokkaa hiukan yli 50kg/1,5 m, on pakko olla tosiasioiden kanssa sinut, kun haen esimerkiksi polkalle. Jos vastapuolen habitus on merkittävästi omaa suurempi, vaikkapa vain painon osalta tuplasti, niin tiettyä haasteellisuutta muutamissa tanssilajeissa ilmenee.
Hyvänä esimerkkinä evoluutioteorian valinnan toimivuudesta olkoon kerta, jolloin tanssisaliin astuessani hiukan alkamisen jälkeen pokkasin heti ovensuusta ensimmäiselle: pakit, toiselle: pakit; kolmannelle: pakit; jne. Puoliväliin salia pääsin ennen kuin ensimmäinen hyväksyi tarjoukseni eikä alkoholilla ollut osuutta asiassa kummallakan suunnalla.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi hienoa, jos jostakin tanssipaikoille laskeutuisi sellaista ”tähtipölyä”, että tanssipaikat ovat tanssimista varten; musiikkia liikunta. Joskus epätodennäköinenkin on hedelmällistä oivallusta kulttuurisesti ihan vaan….
Ilmoita asiaton viesti
> #5,#6; TK: ”Olisi hienoa, jos jostakin tanssipaikoille laskeutuisi sellaista ”tähtipölyä”, että tanssipaikat ovat tanssimista varten; musiikkia liikunta. ”
Varmaan tuon suuntaiset ajatukset saisivat laajaa kannatusta varsinkin niiltä, jotka ottavat ensi askeleita tanssilavoille. Taidan referoida vääriin sanaa: ”Missä kaksi tai useampi kokoontuu nimissäni, siellä minä olen läsnä”. Tanssilavoilla tämä ’nimi’ pitää sisällään musiikin, liikunnan, kosketuksen, sosiaalisen kanssakäymisen, pelkän ajanvietteen ja sukupuolten välisen jännityksen sisältäen myös seksin vonkaamisen; ’minä’ on ihan tavallinen ihminen. ’Haaveita tanssilavan luona’ on tärkeä asia ainakin jossakin elämän vaiheessa. Tanssilavoilta moni etsii pelkästään mukavia tai kiinnostavia mielikuvia arkiseen vaellukseen.
Olen erästä pikku projektia varten miettinyt ja kerännyt asioita lavatanssin edullisuudesta pariin tiedostoon ( JL1ja JL2). Jos joskus saan intoa, niin yhdistän ne kirjoittamalla uusiksi hiukan selvemmin. Niissä on kuitenkin jotain aineksia siihen, miksi ravaan lavoilla.
Ilmoita asiaton viesti
siis; musiikkia ja liikuntaa…
Ilmoita asiaton viesti
Ihania kirjoituksia. Varmasti tanssi ja erityisesti paritanssi toimii terapianakin. Ja siitä saa iloa ja liikkumisen nautintoa. Erityinen asia paritanssissa on toisen huomioonottaminen ja sen myötä uuden asian oppiminen.
Varmasti olisi kamalien Suomen erotilastojen kaunistamisessa paritanssiterapia aviopareille hyvä asia. Mutta se kiire, se kiire… Ihmisillä on niin kiire työelämässä ja lasten kanssa, että parisuhteelle ei usein jää aikaa.
Ilmoita asiaton viesti
>#8 TK: ”Ihmisillä on niin kiire työelämässä ja lasten kanssa, että parisuhteelle ei usein jää aikaa.”
Tuo on aivan totta. Tanssilavoilta lähes ’puuttuu’ ikäluokka 30- 45, koska he ovat kiinni lasten kasvatuksessa ja näiden harrastuksissa. Oma rentoutuminen korvataan helpolla ja nopealla perjantaipullolla, jolloin lasten lentäessä pois pesästä ollaankin verrattain alkoholisoituneita ja pari suhde on muutenkin katkolla.
Lasten lähdettyä osa löytää toisensa, osa kiihdyttää viinan käyttöä, osa lopettaa sen sekä tulee tanssilavoille ja innokkaammat kansoittavat myös tanssikoulut. Yllättävän paljon varttuneemmasta tanssiväestä on raitistuneita entisiä viinan suurkuluttajia. Tämä on yksi syy, miksi tanssilavoilla ei näe humalaisia – akateemisia sitäkin enemmän.
Ilmoita asiaton viesti