Onnittelut uusille ylioppilaille!

Olen nyt sitten
vihdoinkin päättänyt ylioppilastutkinnon toisen osan. Olin
nimittäin Loimaalla ylioppilasjuhlissa, jossa meitä vastaavia oli
siellä paikalla 25 pönöttäjää 55:stä kutsutuista. Olemme nyt
sitten riemuylioppilaita. Siitä on 50 vuotta, kun suuren
juhlayleisön edessä tutisevin jaloin astelin ottamaan vastaan vain
yhden i:n sisältävää päästötodistusta sekä
ylioppilaslakkiani, jonka tuuli myöhemmässä vaiheessa otti
Ullanlinnan vappukarkeloissa omakseen ja ilmeisesti se päätyi
kunniakkaan taiston jälkeen kaatopaikalle.

Edellisenä iltana,
kun sovittelin kotiristin yo-lakkia päähäni, peilistä pälyili
tihruisin silmin, tunteistaan hidas ja henkisesti jäykkä kaveri,
joka selvästi oli saanut toiset reput elämän tutkinnosta. Mutta
ajattelin kuitenkin, että kyllä minulle cum laude improbatur
(kiitoksella hylätty) on ihan riittävä arvosana, kun ottaa
huomioon kyvyt, taidot ja järkevyyden.

Kun katseli noita
vähän yli 90 nuorta, joiden olemus huusi kovalla äänellä, että
tule elämä ja ota meidät mukaasi, niin jotain sitä meikäläisen
sisikunnassa läikähteli. Nyt oli paraatin aika ja samalla voi
hetken korkealta vuorelta katsella, mihin askeleensa suuntaa
seuraavassa vaiheessa. Onnea matkalle!