Kulttuurin vaalijat

 

Olen viimeisen 30 vuoden aikana paljon
kiertänyt tanssilavoja muutoinkin kuin kaukaa. Nykyisin en ole
törmännyt kansallispukuisiin viinanmyyjiin, pusikoista ei enää
kuulu kortinläiskettä eikä loppuillasta edes tapella nurkan
takana. Hengetöntä puuhaa tuo lavatanssi nykyään.
Järjestysmiehetkin palkataan vain sitä varten, että hakevat
seinäruusuja tanssimaan ja toivottavat parkkipaikalla lähtijät
tervetulleiksi seuraaviin tansseihin.

 

Mutta Kainuussa vaalitaan perinteitä.
Kunnon vanhanajan iltamat
Kajaanissa Jormuan lavalla
oikein 20 nyrkkiparin voimalla todistaa asiaa. Kaksi
innokasta joutui paikattavaksi.

 

Minulla on muutaman kesän takaisia
kokemuksia kyseiseltä lavalta. Ihmettelin kovasti, että porukka
tulee takseilla ja busseilla enemmän kuin omilla autoilla. Muualla päin Suomea on oikeastaan
sääntö tulla omilla kulkuneuvoilla. Asia valkeni illan
mittaan, kun yhdellä jos toisella huojunta ei oikein stemmannut
tanssimusiikin rytmiin ja askeleet olivat poikkeuksellisen
omaperäiset. Muihin noin ’kosteisiin’ tanssipaikkoihin en ole
viimeisen 30 vuoden aikana törmännyt.

 

Myös tanssityyli oli muista paikoista
poikkeava siinä mielessä, että katsoin parhaaksi olla aina
väistämisvelvollinen, kun tietyt parkettien partaveitset lähestyivät
riepottaen daamiaan, jotka eivät välttämättä olleet itsekään omalla autolla
liikkeellä. Muilla tanssipaikoilla näillä herroilla ei olisi ollut
parketille asiaa, vaan he olisivat olleet seinä-/
kahviohorsmina koko illan.

 

Mutta sinänsä käymisen arvoinen
paikka nostalgisessa mielessä.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu