'Aika entinen ei koskaan enää palaa..'

Miesmuistia edeltävänä aikana
huomasin päässeeni ulkomaisten listalle piirustustaiteen alalla.
Kun sitten eläkeaika koitti, loppuivat puolalaisten
’taideopiskelijoiden’ ovelta ovelle kaupittelu kuin seinään. –
Harmi, nyt kun olisi aikaa ollut enemmän kuin silloin.

Piirustusten myynti alkoi jo hiukan
ennen kuin siirryin Puolustustaloudellisesta suunnittelukeskuksesta
puolustusvoimien puolelle. Käytännössä joka vuosi ilmestyi ovelle
viehättävä nuori nainen tai salskea nuorukainen, joka yritti
kaupitella ei ehkä vielä taidemuseoon kelpaavia piirustuksiaan.
Urani aikana sattui esimiehilleni muutamia sellaisia vahinkoja, että
antoivat ylennyksiä. Parin viikon sisällä ilmestyi ’taitelija’
piirustuksineen kuin nakutettu. Mukava oli rupatella, mutta eihän
köyhällä sotaorvolla sellaisiin ollut varaa, monta markkaa
maksoivat.

Siitä on jo yli kymmenen vuotta kun
viimeksi kävivät ja tuolloin kauniisti hymyilevä tyttö jopa
tarjosi passiaan katsottavaksi vakuuttaakseen asiansa
oikeellisuudesta. Oli monen monituista leimaa Ruotsin, Suomen ja
Puolan tulleilta – matkustus avartaa. Ilmeistä päätellen tutkin
turhan tarkkaan hänen passiaan, olisi kai pitänyt vain vilkaista.

No pääsimme seuraavaksi taiteen
pariin. Selailin ja ihailin niitä niin kuin olen havainnut
parempienkin taiteentuntijoiden tekevän. Kauppaa ei nytkään
syntynyt. Osasyynä oli myös se, että piirustusnippu oli sama, mikä
edellisellä nuorella miehellä oli ollut esittää aiempana vuonna.
En raaskinut mainita asiasta, mutta myyjän hermostuneisuus selvästi
kasvoi minun turhan hitaasti kuvia plaratessani ja hän pisti nipun
vikkelästi kassiinsa, kiitti mielenkiinosta ja lähti naapuriani
kohti. Katselin nimittäin ikkunasta hänen menoaan. Hän ei
kuitenkaan päässyt naapurin ovelle asti, sillä tiehaaraan pysähtyi
musta hieno bemari, johon tyttö vikkelästi kipitti ja pirssi katosi
mutkan taakse.

Isäni olisi ollut pojastaan ylpeä,
jos olisi ollut vieressäni katselemassa, että poika on huomioitu
oikein korkeimmissa piireissä. Ainakin aurinko hymyili pilvenraosta.
Ne olivat hyviä aikoja ne.