Urheilun syntyjä syviä

Suomi ei oikein pärjää missään
perinteisessä urheilulajissa. Aina kun tulee eksoottinen uusi
urheilulaji joku suomalainenkin voi vahingossa eksyä kärkisijoille.
Esimerkkinä tästä ovat naisten vyöryminen urheilukentille ja
-saleihin.

Alikehittyneelle maalle urheilu voi
olla ainoa mahdollisuus päästä ’maailman kartalle’ ja sen vuoksi
urheilun painoarvon ja arvostuksen näissä maissa ymmärtää.
Naisurheilussa taas kyse on enemmänkin naistasa-arvon
saavuttamisesta, minkä vuoksi naiset haluavat näyttää, että he
ovat kaikessa yhtä hyviä tai parempia kuin miehet.

Miesten urheilu on evoluutiohistorian
saatossa liittynyt ruuan hankintaan. Saalis oli juostava kiinni ja
nuijittava hengiltä. Sotimisessa miekkailu, keihäänheitto ja
jousiammunta olivat tärkeitä taitoja. Turhaan ei Englannin Jaakko
II kieltänyt nuorilta miehiltä golfin peluuta, koska se vei
kallista aikaa taistelulajien harjoittamiselta.

Noin 2500 vuotta sitten alkoi
kilpaurheilun suosio levitä antiikin maailmassa. Kaunista
nuorukaista ihailtiin ja hän oli suuren rakkauden kohde. Kauneuden
hoito eli nuorukaisen pederastinen kasvatus edellytti myös kovaa
fyysistä harjoittelua, jotta keho kehittyi sopusuhtaiseksi.
Harjoituspaikkojen ympärillä kuhisi vanhempaa ’asiantuntija’
ihailemassa nuorukaisia ja heidän suorituksiaan. Tässäkin kohtaa
on hyvä muistuttaa, että siihen aikaan rakkaudella ymmärrettiin
vain miesten välistä suhdetta, naiset olivat lastentekoa ja
kotitöitä varten. Kasvatuksen tulokset huipentuivat sitten
olympiadeihin, joissa voittajat olivat juhlittuja sankareita.
Passiivinen katseluyleisö sai tyytyä jo silloin samoin kuin
nykyäänkin käheään kurkkuun, jota yritettiin pitää auki viinin
voimalla.

Köyhistä oloista lähteneen
nuorukaisten lähes ainoa riskitön tapa päästä huipulle oli tulla
olympiavoittajaksi. Gladiaattoritoimintaan liittyi paljon suuremmat
riskit ja monen taistelijan ura päättyi äkkiarvaamatta hallitsijan
huonoon peukalonasentoon. Tosin kamppailulajien puolella
äkkirikastuminen oli paremmin mahdollista. Maailma ei ole muuttunut
niistä ajoista ajattelultaan paljoakaan.

Kirjoituksen alussa mainitsin jotain
Suomen pärjäämisestä. Kun nyt on yleisesti tunnustettu se, ettei
huippu-urheilusta ole esimerkin antajaksi sen paremmin nuorille kuin
muille, vaan se on puhtaasti ammatillista huvitoimintaa, niin en voi
välttyä sellaiselta epäkristilliseltä kysymykseltä: miksi Suomen
muka pitäisi pärjätä huippu-urheilussa. Toinen asia, mikä minua
on hiertänyt, miksi urheilukilpailut uutisoidaan muiden ’oikeitten’
uutisten yhteydessä, ei niissä muutakaan viihdettä hirveästi
esitetä.