Paavi peräänkuuluttaa iloista kirkkoa ilman surupukua
Sateisessa ja ja kylmässä Brasiliassa
paavi Franciscus tuomitsi vierailullaan väärät idolit:
menestyksen, rahan, nautinnot ja vallan. Ihmisläheiseen ja suoraan
tapaansa hän julisti, että katolisten tulee elää uskossaan
ilossa ja ilman surua. Kristitty on aina iloinen eikä koskaan
surullinen, Jumala on meillä siinä mukana. Tässä mielessä
kristityn ei pidä olla pessimisti eikä kantaa jatkuvasti surupukua.
Jos todella rakastamme Jeesusta, rakastuminen nostaa sydämiimme
sellaisen ilon tunteen, että se näkyy ympärillämme.
Paavi johtaa Brasiliassa myös
maailmanlaajuista nuoren päivää. Maallisten idolien sijaan kirkon
on tarjottava nuorille parempi idoli kuin ’miten saada rikkautta, menestystä ja
vaikutusvaltaa’. Kirkko ei saa koskaan hylätä nuoria, vaan sen on
vastattava heidän huutoonsa.
Saapi nähdä kuinka meidän
körttiläisyyteen kallellaan oleva kirkomme ottaa mallia paavin
puheista ja kirkonmenoissa riemu repeää niin, ettei papin sanoista selvää saa. Ei silti kyllä aihetta olisi muuhunkin kuin
synnintunnon korostamiseen. Sen agitointi kun on vienyt myös kannatuksen.
PS. Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden
ylistyksestä tähän sopinee lainaus, mitä Jeesus sanoo viimeisellä
tuomiolla munkeille: ”Minä tunnustan yhden ainoan lain omakseni,
eikä yksikään teistä mainitse siitä sanallakaan! Minä olen
kerran kaikkien kuullen ja peittelemättä tehnyt teidät isäni
perillisiksi, mutta en kantaaksenne munkinkaapua, en kiistelläksenne
rukouksen kaavasta, en kiduttaaksenne itseänne, vaan
harjoittaaksenne kristillistä rakkautta. Minä en suostu tuntemaan
niitä, jotka kerskailevat pelkästään tekojensa ansioilla, jotka
haluavat hurskaudessa jopa voittaa minut, jotka pyrkivät heille
itselleen sopivalla tavalla pujahtamaan taivaaseen tai rakentamaan
uuden paratiisin joidenkin henkilöiden varaan, joiden haalistuneet
muistot kohotetaan minun pyhän opetukseni yläpuolelle.”
Aikoinaan Lutherkin kannusti kovasti kristittyjä hauskanpitoon ja siitä hänen oma ulkoinen habituksensakin kertoo. Myös kirjeessään Melanchtonille elokuussa1521 hän kirjoittaa: ’Pecca fortiter, sed crede fortius.’ Tee syntiä reippaasti, mutta usko reippaammin. Hyvä kun paavi vihdoin ymmärtää tulla perässä.
Ilmoita asiaton viesti
”Deo optimo maximo”
Ilmoita asiaton viesti
Vajaa 3000 vuotta sitten luonnonjumalat korvattiin meille antiikin historiasta tutuiksi tulleilla ihmisen kaltaisilla jumalilla. Vielä ajanlaskumme alussa Roomassa niihin oli virallisesti pakko uskoa ja niitä palvella tai vaarana oli joutua kvestorin käsittelyyn. Kukaan ei niihin oikeasti enää uskonut ja kristinusko vahvasti aikaisempiin uskontoihin sekoittuneena sitten valtasi alaa. Roomassa kristityt seurakunnat aloittivat toimintansa virallisesti köyhien hautausapuyhdistyksinä.
Lukianos (k.185 jKr) on ehkä häikäilemättömämmin paljastanut antiikin jumalauskonnon pinnan alle piiloutuneen sisäisen tyhjyyden. Hän ivasi kuoliaaksi antiikin mytologian, erityisesti sen onton retoriikan ja sofistiikan. Hänen aikanaan oli tilausta uudelle uskonnolle ja kristinusko myös marginaaliväestön hyväksyvänä osoittautui tarkoitukseen ylivertaiseksi. En tiedä olisi taas aika suurelle uskonpuhdistukselle, parhaan ja suurimman jumalan (DOM) löytämiseksi.
Ilmoita asiaton viesti