Musiikki ja ihmisen kehitys
Hyvää vastausta vaille jää
helposti, jos kysyy, mikä on musiikin vaikutus ihmisenä olemiseen
tai miten musiikki on vaikuttanut ihmisen kehitykseen.
Miellyttävä musiikki tuntuu
vahvistavan ja avartavan kuunteluprosessissa hermoyhteyksiä sekä
aktivoi motorisia toimintoja. Musiikkiin on mukavampi tanssia kuin ilman sitä
ja vielä mukavampi, jos ympärillä on samanhenkisiä
hyppelehtijöitä kuten lavatanssissa on asianlaita. Musiikki
laukaisee mielihyvän tunteen.
Se on väline, jonka avulla on pysytty luomaan sosiaalisia
ryhmiä ja vuorovaikusta niiden sisällä.
Kun orkesteri lähettää ilmoille
säveliä, tanssija odottaa niiden olevan tietynlaisia ja vertailee
soitettuja ja odottamiaan keskenään. Hyvä orkesteri on monen
mielestä sellainen, jonka soittamat sävelet ja melodiat yhtyvät
kuulijan odotuksiin. Musiikkiterapia ilmeisesti pohjautuu
osittain tämäntyyppiselle ajattelulle.
Lorut ja laulut ovat liittyneet
kaikkialla maailmassa ihmisten rituaaleihin. Esimerkiksi erilaiset
työtahtia parantavat laulut ovat tuttuja niin
puuvilla- ja sokeriruokopelloilta kuin monista muistakin
työyhteisöistä. Saati sitten että sotaväki on kautta aikojen
marssinut rummun tahdissa, mutta tykinjynssäyslaulut olisivat
saaneet olla vähän siistimpiä.
Kuorossa ja orkesterissa pääsee kokemaan ylimaallisen nautinnon, kun oma ääni sulautuu yhteiseen harmoniaan. Se on kuin kantoaalto taivaaseen. Euforinen jälkivaikutus saattaa kestää pitkään.
Pääsee tietysti kokemaan senkin, miten lento äkkiä katkeaa ja kotka räpsähtää pusikkoon. Ja mieli on maassa, epäuskoa puskee, tuleeko tästä mitään?
Sama kantoaalto voi löytyä liikunnallisesti, jopa marssiessa. Ei väsymys tunnu vaikka ollaan jo puolihoureissa.
Ilmoita asiaton viesti
>#1: ”Kuorossa ja orkesterissa pääsee kokemaan ylimaallisen nautinnon, kun oma ääni sulautuu yhteiseen harmoniaan.” Tässä on sosiaalisen kanssakäymisen perusidea.
Jotta kulttuuriharrastusten vaikutus olisi terapeuttinen pitää päästä kokemaan, osallistumaan ja tuntemaan olevansa esillä. – Katsokaa minua!
Lavatanssissa tämä tulee erityisesti näkyviin siinä, että jokaisessa haussa pääsee itse olemaan pääosan esittäjä. Kukaan muu ei voi tuntea tanssin hurmaa paremmin kuin minä itse. Musiikki kantaa ja minä vien. Itselle hyvään musiikkiin voi tanssia monta tuntia väsymättä, huonoon musiikkiin väsähtää parin tahdin jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaalista tai ei, niin tuossa harmoniassa on joku kummallinen mielihyvän lähde. Itse saan sen, kun alan tapailla laulaen sävel-ideaa ja hakemalla sävelkulkuun sopivia sointuja kitarasta. Tuntuu selittämättömän hyvältä, kun harmonia alkaa toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Mitäpä mieltä tuosta saksalaisesta kapellimestarista – http://www.youtube.com/watch?v=vauo4o-ExoY on ainaki rennompia konsertit
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen esimerkki!
Ilmoita asiaton viesti
>#2: Puhutteleva esitys, varsinkin siinä mielessä, kuinka valssi otti yleisön valtaan eikä se enää pystynyt olemaan hiljaa paikallaan kuuntelemassa. Voisiko sanoa, että miltei siinä oli positiivista massapsykoosin ainesta.
Minulle on jäänyt mieleeni Jaakko Ryhäsen laulamana ’Äänisen aallot’ oopperan tanssiaisissa vähän yli 10 vuotta sitten. Tunnelmassa oli jotain samaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa on kaksi konserttia joita tulut katottua useammin youtubesta – http://www.youtube.com/watch?v=SLGzAiSQTDw ja – http://www.youtube.com/watch?v=l_sVZENKv8s
katottua kyllä muitakin herrojen youtubenvidoita 🙂
.. Oldfieldin konserttiin voi lähtä joskus jonnekipäin tai jarren
Ilmoita asiaton viesti
Jo sikiö kuulee, aistii, tuntee rytmit ja melodiat. Soita, kuuntele ja tanssi olisi neuvoni äideille. En kuitenkaan ehdota korvanappeja navan päälle ja rämärokkia luureihin. Monipuolisuus perinteisin keinoin on hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Voin vahvistaa tuon. Kun odotimme esikoistamme, soittelin ahkerasti nokkahuilulla barockia ja omia impromptuja. Sitten seuraavan odottelun aikana soittelin ahkerasti pasuunalla harjoituksia ja pikkubiisejä. Ei tullut lapsista muusikoita.
Ilmoita asiaton viesti
Itse kuuluin teekkariaikana Suomen suurimpaan ja sekalaisempaan mieskuoroon – ’Alkon mieslaulajat’. Sen alaosasto kokoontui säännöllisesti Pokkamontussa. Itse yritin loppuillasta pontevasti korvata äänen voimakkuudella sen, mitä vajetta jäi äänen laadussa.
Joskus myöhemmin, kun ei ollut vielä varaa autoradioon, tarjosin laululurituksia lapsille matkaeväiksi sillä seuraamuksena, että lapset anelivat:’isi älä laula’. Jos nämä vintiöt eivät jaksaneet olla automatkoilla siististi, niin uhkasin laulaa – rauha palasi kummasti. Kyllä musiikilla ja laululla on suuri vaikutus, vaikka jälkipolvesta suvun musikaalisuus ei paljolti parantunut.
Ilmoita asiaton viesti
Isäni oli 30-luvun teekkareita. Hänellä oli hyvä ääni mutta lauloi harvoin, pääasiassa automatkoilla. Meillä oli virka-auto, kantikas REO, ja matkalla kesälomalle isä lauloi mennen ja tullen. Valitettavasti en uskalla kuvailla lauluja tämän enempää, mutta ilmeisesti ne olivat oman aikansa humoristisia ja rasistisia teekkarilauluja. Me lapset tykkäsimme.
Arvaatko Jaakko, mitä lauluja ne olivat?
Ilmoita asiaton viesti
US:n Vapaavuorokin on sen verran siveä sivusto, että parempi jättää arvaamatta, kun vielä kaiken lisäksi on pyhäpäivä ja kohta alkavat kirkonmenot.
Ilmoita asiaton viesti