Elon tuulen tuiverrusta

Minulle
ei ole selvinnyt se, miksi ns. ’parempi väki’ ei tyydy oopperan ja
teatterin ylevöittävään kulttuuritarjontaan, vaan hiipii rahvaan
viihteen pariin. Radio päätti 80 vuotta sitten, että suomalaiset
on sivistettävä klassisen musiikin avulla. Toisin kävi. Ensin tuli
rillumarei ja sitten rock. Nämä oli sitten vähin äänin pakko
julistaa kulttuuriksi, jotta päättäjien kasvot säilyivät.

Yksinharrastelija
ei pääse kokemaan pääosanesittäjän roolia. Talkoot, latotanssit
ja kuorolaulu olivat vielä 50 vuotta sitten merkittäviä
yhteiskunnan sosiaalisia instrumentteja, joilla massojen jaksamista
ja mielenterveyttä ylläpidettiin osallistumisen avulla ilman
yhteiskunnan virallista tukea. Ei tietenkään voi ohittaa
kirkonkaan merkitystä näissä asioissa. Niistä ajoista on
alkoholin keskikulutus 5-kertaistunut ja pelkkään tanssimiseen
tarkoitettujen paikkojen määrä on enää 5% siitä mitä se oli
vielä 1960-luvulla. Alkoholipitoisten juomien vapauttamisen
sivistävää ja tervehdyttävää vaikutusta on vaikea havaita
nyky-yhteiskunnassa.

Sivistynyt,
säännöllinen ja oikea alkoholin nauttiminen johtaa monen kohdalla
suurkulutukseen. Arkajalkojen kohdalla tie vie sitten usein 1000
kapakan kautta AA:han ja rohkeampien kohdalla siltojen alle.
Vertaisryhmissä pyöritään muutama vuosi, kunnes jokaisen jäsenen
tarina on tullut kuultua muutamaan sataan kertaan. Silloin mietitään,
olisiko jotain muuta järkevää tapaa pysyä erossa viinasta ja
pitää korvienväli siedettävässä tilassa. Yllättävän moni
anonyymi löytää itsensä ja ryhmäkaverinsa tanssilavoilta ja nyt
puhun kokemuksesta.

Tanssi
yhdistää ruumiin, mielen ja sielun sopusuhtaiseksi kokonaisuudeksi.
Tanssi on aktiivista luovaa toimintaa, joka käyttää
samanaikaisesti kumpaakin aivopuoliskoa. Se tuo esiin oman fyysisen
tason tilan sekä nostaa sielusta kumpuavia tunne- ja energiatasoja.
Tämä yhtenäinen kokemus auttaa voittamaan itsetunnon viholliset:
negatiiviset ajatukset, itsekritiikin ja häpeän.

Vuosien
varrella olen pannut merkille myös sen, että tanssilavoilla vilisee
ihmisiä, joilla monella on hyvinkin korkea lääketieteellinen tai
muu koulutus takanaan. Löytyy lääkäriä, psykologia ja
monenmoista erikoisosaajaa. Lähes kaikki pitävät visusti salassa
ammattinsa tanssipaikoilla. Esimerkiksi kerran olin eräässä
yliopistollisessa sairaalassa tutkimuksissa, kun tuttu ihminen istui
yllättäen pöydän toisella puolella stetoskooppi kaulalla. Pois
lähtiessäni hän kuiskasi hätäisesti, että ’älä sitten kerro
kenellekään tanssijalle, että olen lääkäri, muuten ei kukaan
enää hae minua tanssimaan, vaikka olisi kuinka isosilmäiset
verkkosukat jalassa’.