Tanssijan synnit

Pääkaupungissa
ilmestyvässä valtakunnallisessa sanomalehdessä lavatanssia
koskevat yleisökirjoitukset eivät juuri mene läpi. Lokakuun
puolivälin tienoilla oli tästä poikkeus. Kirjoituksen sisältö
oli kutakuinkin, että Helsinkiin tarvitaan lavatanssipaikka
edelleenkin. Sen jälkeen, kun parempi kulttuuriväki tyrmäsi Silmun
rakentamisen, ei kenelläkään yksityisellä ole riittänyt
uskallusta edes haaveilla tanssipaikan pystyttämistä. Ainoaksi
vaihtoehdoksi jää niiden tekeminen samalla periaatteella kuin
esimerkiksi jää- ja uimahallien.

Puheenvuoron
puolella eräs tunnettu ravintoloitsija moitti lainsäätäjää
siitä, ettei viinaksia saa tarjoilla aamuhämärän lähestyessä,
jolloin jano on parhaimmillaan ja siinä sivussa kovasti puhui
tanssikansan puolesta. Ajatus oli kauniisti formuloitu, mutta hiukan
siinä oli ketunhäntä kainalossa. Tanssikansa ei nimittäin käytä
alkoholia käytännössä lainkaan, bileporukasta en mene takuuseen. Tanssijat lähtevät yleensä yöpuulle jo kohta
puolenyön jälkeen. 

Tuo
alkoholin käyttämättömyys on tanssikansan suurin synti. Vähän
pienempi synti on, että tanssija tarvitsee enemmän tilaa kuin lasi
kädessä hytkyvä bilettäjä. Valtio tarvitsee verotuloja ja
kapakoitsijat juojia. Sosiaalitanssi on välttämätön pakko, jotta
myös juova kansa tulee paikalle. Keskimääräinen lattiakoko tassiravintolassa
taitaa pyöriä siinä 10 neliömetrin nurkilla, joten se jo jotain
kuvaa. Siitäkin tilasta puolet on varattu laseja läikyttäville
faneille eikä suinkaan tanssijoille.

Vain
muutamat harvat ylemmän tason päättäjät uskaltautuvat
tanssilavoille. He pelkäävät kuollakseen menettävänsä kasvonsa,
kun vain harvalta tuo tanssi muistuttaa Tanssi tähtien kanssa
-tyyliä. Kun he eivät sinne uskalla mennä, niin heillä ei ole
muuta mahdollisuutta kuin yrittää marginalisoida lavatanssi.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu