Seesteisiä ajatuksia Jouluksi

Annan
no. 46 kannessa hymyili viehättävästi Kirsi Ranto. Hänen ja
Kesyttömät -orkesterin tanssimusiikista ehdin nauttia vuosien ajan.
Sain häneltä jopa fanipaidankin, jota raskin käyttää vain
suuremmissa tilaisuuksissa, kuten linnan juhlissa aina kun sinne
kutsutaan. Mutta sivulta 22 alkaa toisen ihanteeni Seela Sellan
haastattelu. Tellervo Uljakselta harvinaisen satuttava juttu, minkä
vuoksi en voi olla lainaamatta häneltä edes muutamia Sellan
hajalauseita niille, jotka eivät sattuneet sitä alkuperäisessä
muodossa lukemaan: ”

Kaikki
ajatukset, tunteet, ilmeet ja eleet tekevät meistä sen, mitä
olemme.

Käsitys,
jonka lapsena itsestään muodostaa, ei katoa koskaan.

Olen
oppinut koirilta elämässäni enemmän kuin ihmisiltä. Koirat eivät
teeskentele, eikä niillä ole taka-ajatuksia. Ne lukevat meistä
asioita, joita ihmiset eivät näe. Isännän ja koiran välillä on
sanaton yhteys.

Jokaisella
on luontainen hinku johonkin.

Elämässä
on tärkeää löytää motiivi, mitä varten me täällä olemme.

Luovuin
onnistumisen pakosta ja liiasta yrittämisestä, ja aloinkin yhtäkkiä
onnistua.

Miksi
pilaisin tämänhetkisen elämäni ehkä viimeisen päivän?

Jos
ei nyt, niin milloin?”