Arkikulttuuria

Raittiusliike on nostanut päätään
aina määrävälein, kun viinan kirot ovat ylittäneet yhteiskunnan
sietorajan. Uskonnon ja urheilun lisäksi kansalle on mielialan
kohottamiseen ja jaksamiseen tarjottu harrastusteattereita ja
lavatansseja. Viimeisen 50 vuoden aikana alkoholin keskikulutus on
maassamme yli 5-kertaistunut. Saman aikaan aktiivisten
tanssipaikkojen lukumäärä on tippunut 3000:sta noin 100:an.
Jossakin se näkyy.

 

Kun radio lopullisesti 70-luvulla
tappoi tanssimusiikin, hävisivät kyliltä ja kaupungeista myös
tanssilavat sekä seurojen- ja työväentalot, jotka olivat
kansankulttuurin keskuksia. Mikko Alatalo pakinoi joku
vuosi sitten seuraavaan tapaan: ’Radiot puputtavat kansalle
musiikkia, jota se ei välttämättä halua. Musiikkieliitin
suosikkeja toki biisit saattavat olla. .. Ei ihme, ettei kansa osaa
kysyä musiikkia, jos sitä ei ole missään esillä.’

 

Päättäjät ovat huolissaan vain ns.
paremmasta kulttuurista. Tähän johtopäätökseen tulee, kun seuraa
erilaisten ooppera-, teatteri- ja musiikkitalojen rakentamista ja
tukemista julkisin varoin. Tässäkään ei oikein nähdä metsää
puilta. Vain pienen, parempiosaisen ja äänekkäämmän kansanosan
tarpeet huomioidaan ja hiljanen kansa unohdetaan.

 

Tämä aihe pullahti taas mieleeni, kun
näin, että Lohjan Tanhuhovi on myynnissä. Lavatanssiyrittäjyys ei
kannata. Kuitenkin lavatanssin harrastamisella voi olla hyvin suuri
positiivinen merkitys ihmisen hyvinvointiin. Kyse ei ole pelkästään
tanssimisesta, vaan myös laululla ja musiikilla on merkittäviä
terapeuttisia vaikutuksia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia
hoidettaessa ja ennalta ehkäistäessä. Tanssiterapia paitsi
parantaa fyysistä kuntoa ja koordinaatiota, se lieventää tuskaa ja
ahdistusta, se auttaa ihmissuhteiden ylläpitämisessä ja se
täydentää muita mielenterveyteen liittyviä hoitomenetelmiä.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu