Kiitos ja kumarrus Oopperalle

Ooppera on lähestynyt
peruskansalaisia järjestämällä kerran kuussa talon lämpiössä
kahden tunnin teetanssiaiset. Juuri kolme vuotta täyttänyt
tyttärentytäreni on pitänyt huolen siitä, etten ole päässyt
tilaisuuteen kuin kaksi kertaa, viimeksi eilen.

Väkimäärä oli edellisestä kerrasta
ainakin kaksikertaistunut, joten se kuvannee jo tanssiaisten
suosiota. Arvoisat daamit olivat laittautuneet niin viimisen päälle,
etten ollut tutumpiakaan tuntea ja herroilla oli kravatti suorassa ja
pää pöönässä eikä dödössä oltu säästelty. Lattia oli hyvä tanssia.

Tanssimusiikista vastasi orkesteri,
joka oli koottu talon soittajista. Torvimusiikki on herkkua, jota ei
enää tavallisilla tanssilavoilla juuri kuule, puhaltajia kun on
maassa suhteettoman vähän muihin soittajiin nähden. Noin kuukausi
sitten olin laivaretkellä, jossa Chicagosta tullut big band soitti
kolme settiä. Siihen asti kuvittelin, ettei big band pysty
soittamaan lajityypillisesti tavallista tanssimusiikkia (tango,
lattarit jne). Kyllä näemmä pystyy, jos osaa.

Kullervo Linna -säätiö on palkannut
Martti Metsäkedon valmentamaan tanssiorkestereita (ilmaiseksi?),
jotta tanssimusiikin taso säilyisi korkeana maassamme. Ehkä
oopperaorkesterienkin kannattaisi pyytää pientä
konsultointia tältä herralta, niin ei tarvitsisi kaventaa
taemmaksi kuulumattomin kuulutuksin varsinaista tanssiaikaa.

Se todettakoon, että talon soittajat
osasivat soittaa hyvin, mutta sovituksissa ja johtamisessa minusta
on tarkennuksen varaa. Tämän sanon, vaikka en musiikista mitään
ymmärrä. Tiedän vain, mitä itse pystyn tanssimaan ja mitä en. Kuitenkin kaikitenkin mukavat ja mieleenpainuvat tanssit.