Oisko vielä pariin juttuun mahdollista oikaisua saada..
Roomalaisten näkökulmasta
israelilaiset olivat änkyrää ja kapinaherkkää kansaa. Vähän
samaan tapaa, mitä olen ymmärtänyt venäläisten ajattelevan
suomalaisista. Kapinalliset ja muut rosvot olivat vuosikymmenten
saatossa ryöstelleet roomalaisten ja heille myötämielisten
juutalaistemppelien muonavarastoja ja pitäneet erityisesti majaa
pohjoisessa Jordan-virran kahta puolta vaikeakulkuisilla
vuoristoalueilla.
Roomalaisten pinna katkesi lopullisesti
keisari Vespasianuksen aikaan ja yhdessä poikansa Tituksen kanssa he
ojensivat juutalaisia kovalla kädellä, joten vuosi 68 oli ankeaa
aikaa niin Juudean, Galilean kuin Syyrian maakunnissa asuville
juutalaisille. Jerusalem hävitettiin ja saman kohtalon koki
Betsaida, jossa noin 40 vuotta aiemmin oli 5000 ihmistä ruokittu
viidellä leivällä ja kahdella kalalla.
Ajan saatossa aina silloin tällöin
rikospoliisilta on jäänyt aikakirjoihin merkintä ’Selvittämättä’.
Teoretisointini perusteella en pitäisi mahdottomana, jos
historiantutkijat löytäisivät papyruksia, joiden mukaan Syyrian
maaherran alueella Betsaidan varuskunnan muonavarastoista olisi
mystisellä tavalla hävinnyt elintarvikkeita merkittäviä määriä.
Samantyyppinen asiakirjamerkintä saattaisi löytyä Kaanaassa
sijaitsevan juutalaistemppelin kirjanpidosta: tynnyri viiniä (n.400
l) oli hävinnyt ilman, että varkaita olisi saatu kiinni, mutta
epäilyjä oli tiettyyn suuntaan, koska eräässä häätilaisuudessa
juopuneita oli ollut tavallista runsaammin.
Paavin pankin entisen puheenjohtajan
pohjoisamerikkalaisen arkkipiispan Paul Marcinkusin kuuluisa lause
’Pelkällä avemarialla kirkkoa ei johdeta’ juontaa varmaan juurensa
rahanryöstöön Jerusalemin temppelissä: joukon johtaja oli ensin
saanut aikaan kaaoksen rahanvaihtopöytiä kaatelemalla ja apurit
olivat pistäneet rahaa viittoihinsa. Tähän lopputulemaan
juutalaistemppelin johto oli päätynyt ja pisti naamat muistiin
myöhemmin asiaan palatakseen.
Pääsiäisenaikainen kulkuvälineen
luvaton käyttöönotto uhkausta ja lievää pakottamista käyttäen
on tiämmä osittain selvitetty, kun kirjoista löytyy tunnustukseksi
tulkittu merkintä, että ’Herra tarvitsi sitä ’. Aasi oli kuulemma
myöhemmin pistetty lihoiksi, kun lampaita ei ollut riittävästi
tarjolla.
(PS. Otsikko on lainattu E. Liikasen
laulusta Kolmen konstin timpermanni.)
Lähestyvä Pääsiäisen ihme
Keisari Augustuksen sisäpiiriin kuulunut historioitsija Titus Livius vuoden 26 eaa tienoilla julkaisi hieman tarkoitushakuisen laajan historiateoksen roomalaisista (Ab urbe condita, osat 1 ja 2 suomennos Marja Itkonen-Kaila):
Kesken Romuluksen pitämää sotaväen tarkastusta nousi myrsky ja ukonilma. Pilvi peitti kuninkaan eivätkä sotilaat pystyneet näkemään häntä. Kun ilma kirkastui, valtaistuin oli tyhjä. Lähimpänä olleet senaattorit vakuuttivat, että myrsky oli temmannut Romuluksen yläilmoihin.
Kansan keskuudessa liikkui kuitenkin huhu, jonka mukaan senaattorit olisivat itse asiassa silponeet Romuluksen. Kun Rooman kaupunki oli tästä syytä kuohuksissaan, eräs mies ilmoitti, että Romulus oli aamun sarastaessa laskeutunut taivaasta ja ilmestynyt hänelle. Mies kertoi: ”Kun pelon ja kunnioituksen vallassa seisoin siinä ja rukoilin, että saisin katsoa häntä kasvoihin, hän sanoi: ’Mene ja ilmoita roomalaisille, että jumalten tahto on, että minun Roomani on oleva maanpiirin pääkaupunki. Heidän on sen vuoksi harjoitettava sotataitoa, ja heidän tulee tietää ja opettaa myös lapsilleen, ettei mikään inhimillinen mahti voi vastustaa Rooman aseita’. Tämän sanottuaan hän hävisi yläilmoihin.”
Liviuksen toteamus: ”On hämmästyttävää, kuinka suurta luottamusta miehen kertomus herätti ja kuinka paljon kansan ja sotaväen tuntemaa kaipausta lievitti se, että oli saatu vahvistus Romuluksen kuolemattomuudelle ”, ansaitsee tulla vain paria sukupolvea ennen Jeesuksen aikaa esitettynä kannanottona otetuksi huomioon arvioitaessa opetuslasten suhtautumista Jeesuksen ylösnousemukseen. Markuksen evankeliumin teksti puolestaan päättyy tyhjän haudan havaitsemiseen ja pelästyneitten naisten välityksellä opetuslapsille annettuun lupaukseen kohdata ylösnoussut Jeesus (Mark. 16:8), jää ylösnousemuksen toteutuminen tekstin mukaan vain lupauksen – ja siis uskon – varaan.
Tuskin voidaan väittää, etteikö Jerusalemissa lukutaitoisten keskuudessa tunnettu Jeesuksen aikaan eli sukupolvea myöhemmin Liviuksen kirjoituksia. Tuttu on ylösnousemuskertomus myös muissa uskonnoissa.
(Lähde: Veijo Litzen, Tie Nikeaan, 2009)
Ilmoita asiaton viesti