Vieläkö Shakespeare puhuttelee?

William Shakespearen kastamisesta tulee ensi lauantaina kuluneeksi 450 vuotta. Aikalaiset tunsivat hänet lähinnä kiinteistökeinottelijana ja salametsästäjänä sekä jotkut toisen luokan teatterijohtajana, joka ei tuntenut plagiaatti -käsitettä. Esimerkiksi 'Julius Caesar' näytelmän tekstin hän kopioi sanasta sanaan Plutarkhokselta. Shakespeare 'löydettiin' vasta lähes 200 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Taiteilijanerot ovat usein taiteeseensa paenneita murhamiehiä, jotka ovat törmäämättä rikoslakiin tämän pakenemisen avulla. He luovat murhamiehiä olematta sitä suoranaisesti itse. Historian 'hirviöistä' puolestaan monet ovat todellisuuteen ajautuneita taiteilijoita (Nero, Hitler, ..).

Shakespearen 'liekehtivä maailmansilmä' tutkaili englantilaista kauppa- ja merirosvousmahdin mahdollistavaa elämää ihmissielun lävistäen. Ajatuksen taustalla leijui usein: jos englantilaiselle jokin oli epämieluista, hän selitti sen synniksi ja epätotuudeksi. Myös jumaluuden ihmissuhteeseen hän toi lisämaustetta toteamalla: "Jumalille olemme kuin kärpäset ilkeille lapsille, tappavat meitä huvikseen." Jos sanan Jumala korvaamme sanalla poliitikko tai globaali talous, niin olisimmeko me lähellä nykyaikaa?