Korkeakulttuuri kansainvälistyy

Illan uutisten mukaan kansallisbaletin tanssijoista jo puolet on ulkomaalaisia. Jotenkin tuntuu oudolta, että 'tason nostamiseksi' pitää hävittää kotimainen tanssijakaarti. Onko kyseessä nykyjohdon uusiutunut kulttuurimaku? Onko sittenkin niin, ettei meillä ole opettamiseen kykeneviä ja osaavia ihmisiä? Onko niin, ettei suomalaisista ole tanssijoiksi?

Vastauksia minulla ole. Mutta tilanne johtaa helposti perustavaa laatua olevien kysymysten äärelle. Kannattaako yhteiskunnan varoin ylläpitää maassa ulkomaista korkeakulttuuria, kun muuta kotimaista kulttuuritoimintaa löytyy yllin kyllin. Ne, joiden välttämättä tarvitsee katsella esimerkiksi ulkomaista balettia, ostakoot sopivan dvd:n.  Ei siinä asia paljon jää jälkeen siitä, mitä lavalla esitetään, ellei sitten se oma esiintyminen väliajalla juhlapuvussa ja elysé -pikari kädessä olekin se tärkein pointti korkeakulttuurissa.

Jokaiselle, joka näyttää vahtimestarille oopperatalon saliin kävellessään ostamaansa lippua, on yhteiskunta antanut siihen 200 € suoraa tukea ilmaisen tilan lisäksi. Tuntuu pahalta, kun miettii kotimaisuusastetta ja että kotimaisia kulttuurintekijöitä pistetään kortistoon minkä keritään ja ulkolaista keikuttelijaa lappaa tilalle. Olisiko syytä tarkistaa kriteereitä?