Syntisäkit
Euroviisut eivät meikäläistä musiikillaan saa pois tolaltaan, mutta täytyy sanoa, että Puolan rintava esitys jätti mielikuvitukselle sijaa moneen suuntaan; tai sitten ei. Siinä tarjoiltiin kulttuuria rintamaidonvastikkeen muodossa riemurinnoin. Jos joku ei sitä taiteeksi ymmärtänyt, niin asianomaisella täytyy olla likainen mielikuvitus, taidan puhua itsestänikin.
Kun tanssilavoilla kuikuilen puolittain salakarein tuota keskilattialle haun aikana rynnivää naisrivistöä ja heidän tanssivarusteitaan, niin ajatukset tahtovat lipua muuhun kuin askelkuvioon seuraavan cha chaan aikana. Kevätkauden avajaisiin nähden kohtapuoliin sää sallii kaikenpuolisten avujen tuomisen esiin paremmin keväisen ja kevyen muodin avulla, mikä varmaan pistää aatosteni ristiaallokon laineet vellomaan korkeina.
Ajatukset ja sanat karkaavat helposti kontrollista, teot sentään jo tällä iällä pysyvät yleensä hallinnassa. Nyt kun Atropos jo klinksuttelee saksiaan silpaistakseen elämänlankani, alkavat vailla Jumalan kirkkautta olevat ajatukseni huolestuttaa. 'Ajatuksissa, sanoissa tai teoissa' laitetaan tiettävästi samaan kategoriaan.
Näitä asioita pohdiskelen yön hiljaisina hetkinä, kun odottelen nukkumatin saapumista. Lohtua eivät ainakaan tuo kirjan sanat: ”Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan” (Matt 5:28). Painotuotteista tai videoklipeistä ei suoraan sanota mitään.
Kolikon toinen puoli on se, että innovaatioiden aikaansaajat eivät taida olla yhtään paremmassa asemassa, sillä sanan mukaan: ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen” (Matt 18:6). Tietävätkö he, jotka menevät muoti- ym. kuvauksiin, mitä ovat mahdollisesti tekemässä?
Tilanteesta en osaa vetää muuta johtopäätöstä kuin, että pahimmassa tapauksessa 'siellä jossain' me syntisäkit sitten aidan väärällä puolella toisiamme lohdutamme. Ei tässä kai auta roomalaisten sananlaskukaan: pitää noudattaa kohtuutta ja lakata teeskentelemästä hyveellistä, jos sitä kerran ei ole.
Hyvää pohdiskelua. Mitä jos seksuaalisuus puuttuisi?
Aika mystinen tuo ihmiskunnan alku raamatun mukaan. Eevan ja käärmeen käymä keskustelu, jossa käärme houkuttelee syömään kielletyn hedelmän. ”Sinä päivänä kun syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”.
Siitä se alkoi. Liittyikö se pelkästään seksuaalisuuteen?
Lapset eivät häpeile, mutta ehkä Aatami ja Eeva aikuistuiva ja alastomuus alkoi siksi hävettää. Synnytyksestä tuli tuskaa. Ihminen joutui ulos paratiisista ja tajusi, että elämä ei olekaan niin helppoa ja yksinkertaista. Kaikki ei olekaan valmiina tarjottimella.
Onko paratiisi vain ihmisen unelmaa siitä, että voi tehdä mitä mielii, toteuttaa seksuaaliset toiveensa kuten haluaa ilman vastuuta?
Jotku peittävät itsensä päästä varpaisiin, jotku paljastavat niin paljon kun kehtaavat. Merkillisiä tapoja ja uskomuksia meissä.
Missä on rakkaus?
Ilmoita asiaton viesti
>#1/IL: ”Jotku peittävät itsensä päästä varpaisiin..”
Cervantes puhuu Dorotean paljastetusta jalasta varsin hekumalliseen tyyliin.
Jalkojen tuleminen kulttikohteeksi juontaa juurensa Kiinan keisari Lin Yu’n hallituskaudelle. Hän oli parempi runoilija kuin hallitsija ja kaiken lisäksi jo prinssinä oli kuuluisa kiintymyksistään jalkoihin. Nainen ilmaisi myötämielisyytensä herrasmiestä kohtaan 1600-luvun Euroopan paremmissa piireissä paljastamalla tälle jalkansa.
Ilmoita asiaton viesti