Pieni polku, Caminito

Caminito (sävel Filiberto, sanat Peñaloza) on ”La cumparsitan” ja ”El choclon” jälkeen menestyksekkäin tango. Caminiton ensiesitys tapahtui kansallisissa laulukilpailuissa 1926. La Nacion-lehden mukaan tango sai lämpimän vastaanoton, mutta Filiberto tulkitsi vihellykset buuaukseksi ja oli hyvin loukkaantunut. Sanojensa mukaan tapahtui sama mitä Bizetin Carmenin ensiesityksessä.

Oscar Juan de Dios Filiberto (1885 -1964 ) syntyi Buenos Airesissa La Bocan kaupunginosassa (Pikku-Italia) eräässä vuokra-asunnossa. Hänen isänsä Juan Filiberti ”Mascarilla” (’Pikku naamio’, huom. pieni ero sukunimissä) oli alueensa yksi parhaista tangotanssijoista. Suku oli lähtöisin Italiasta Genovan alueelta.

Huonon käytöksen vuoksi Filiberton koulunkäyntinsä katkesi 9-vuotiaana. Työura alkoi kengänkiillottajana ja jatkui sitten katukaupustelijana, päätyen jossakin vaiheessa kauppa-apulaiseksi. Pelätty ja kunnioitettu poikasakin johtaja hän oli siinä 13-14 vuoden iässä. Myöhemmin hän meni lastaus- ja purkaustöihin satamaan ja sieltä Mihanovichin telakalle kirvesmieheksi ja sitten metalliasentajaksi. Hänen ensimmäinen musiikin opettajansa oli telakalla kirvesmiehenä toimiva työkaveri. Hänen aatemaailmansa muuttui samalla anarkistiseen suuntaan sekä siinä sivussa hän oli mukana jätkäbändissä.

Eräs kaveri antoi Filibertolle lipun oopperaan (Ponchielli: La Gioconda). Filiberton mielestä laulu ja soitto eivät oikein kohdanneet. Kaveri totesi, ettei Filiberto ymmärrä musiikista mitään, mikä totuutena loukkasi Filiberton itsetuntoa siinä määrin, että se muutti hänen tulevaisuuttaan. Hän meni laiteapumieheksi Colon-teatteriin ja siellä hän tutustui jumaloimaansa Beethovenin 9. sinfoniaan. Teatterista hän meni 25 vuotiaana konservatorioon, missä hänen pääinstrumenttinaan oli urut. Koskettimien soittaminen työn jäykistämillä ja suurentamilla sormenpökäleillä ei ollut aluksi vallan helppoa.

Purkaustelakka oli niitä saastuneimpia alueita ja sairastuminen muutamassa vuodessa oli lähes vakiota. Terveydellisistä syistä myös Filiberto muutti tervehtymään noin 1000 km Buenos Airesista länteen olevaan Guaymallénin kaupunkiin Mendozan maakuntaan Andien juurelle. Ensimmäinen tangosävellyksensä nimeksi tuli siten Guaymallén (1915). Aikanaan kuuluisin lienee kuitenkin ”Malevaje” (alamaailma). Aihe oli tuttu poikavuosilta.

Telakalla ollessaan työmatka kulki La Bocassa erään korttelin poikki pitkin kapeaa oikotietä, jonka varrella eräästä talosta tulevat sievän tytön iloiset tervehdykset inspiroivat Caminiton ensi tahdit. Sävellys oli valmis vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin eli1923. Sanat löytyivät vasta kolmen vuoden päästä Floridankatu 300 sijaitsevasta teehuoneesta, missä säveltäjän vuosien takainen ystävä, runoilija Gabino Coria Peñaloza antoi 1903 kirjoittamansa runonsa sävellyksen sanoiksi ehdolla, ettei tekstiin kosketa.

Gabino Coria Peñaloza (1881 – 1975) oli kirjailija ja runoilija. Hän vieraili 21-vuotiaana tuttavansa luona Mendozan maakunnassa. Siellä hän tapasi Maria-nimisen nuoren musiikkia opettavan kotiopettajattaren ja ihastus oli molemmin puoleinen. Emäntänsä luona Marian asunnolle johti pieni apiloiden reunustama polku, jota nuoripari usein kulki käsi kädessä. Eron hetki koitti aikanaan, kun Peñalozan piti lähteä San Juaniin, mutta hän lupasi tulla pian takaisin. Ero kesti kuitenkin yli vuoden ja ikävöivän Marian vanhemmat lähettivät tämän sillä välin toiselle paikkakunnalle. Kun Peñaloza palasi, Maria oli poissa. Hän ei tiennyt edes Marian sukunimeä eikä sitäkään, minne tämä oli mennyt. Oli vuosi 1903 ja Peñaloza purki surunsa runoksi:

Desde que se fue / nunca más volvió, / seguiré sus pasos, / Caminito, adiós… (Hän meni pois / eikä koskaan enää palanut / seuraan hänen jalanjälkiään / hyvästi pieni polku)

Tapani Kansan levyllä (1999)  ’Päivä jolloin rakastat’ raita 11 nimeltään Pikku tie ja alkaa sanoin:

’Pikku tie, jonka viita jo peitti, sinä meidänkin näit pois peittyneen .. ’