Toinen kerta toden sanoo

Tässä olen potenut urheiluvammaa runsaan kolmen viikon ajan. Ei pitäisi vanhan miehen hullaantua, vaikka kuinka luulee olevansa rippikouluiässä. Se on venäläisten vika, miksi veivät Säkkijärven ja jättivät polkan. Olisivat tehneet toisinpäin, niin minullakaan ei olisi venähtänyt polkalla jalkapöydän kalvo hypyn alastulossa. Yritys oli kuulemma kohdallaan, mutta suorituksessa oli pientä säätämistä.

Tänään siten otin jalkapöytähierontaa heti aamusta ja jatkoin pitkin päivää, jotta pääsisimme Helsinki Paville sunnuntaitansseihin, missä soitannasta vastasi, ei suinkaan Cheek, vaan Tulipunaruusut. Ei kun limusiinin (Yaris) nokka kohti Honkanummen hautuumaata ja siitä hiuksenhienosti ohi, niin kohta sai kääntyä Pavin parkkipaikalle, kello näytti vähän vaille viittä. EI – – sanonko mitä. Parkkipaikka täynnä ja molemmilla kassoilla 100 metrin jonot.

Jos joku ei tiedä, mitä ovat ruuhkatanssit, niin olisi kannattanut mennä tänään Paville. Itse käänsin pirssin varovasti parkkipaikalla ympäri ja otin suunnan länttä kohti. Toisen kerran tällainen ruuhka oli muutama vuosi sitten, kun tanssit alkoivat Helgen 90-vuotispäivän kakun syönnillä.

Ilmeisesti lavatanssin suosio pääkaupunkiseudullakin on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosista, jolloin lattialla pyöri vain kourallinen pareja. Maaseudulla tämä tanssisuosio on näkynyt jo muutaman vuoden ajan ja se näkyy myös nuoremman väen tanssitaidossa. Mutu -tuntumani on, että jossakin Esakalliolla tai Kapakanmäellä 90% väestä tanssii paremmin kuin kilpakuvioita vääntelehtivät 'Tanssii Tähtien Kanssa' parit. Nämä asiat tekevät minut iloiseksi, vaikka en sitä sano.