Kasvualusta

Kylmän sodan kiihkeimpään aikaan käytiin erityisesti myös ideologia- ja kulttuurisotaa idän ja lännen välillä. Ilmenemismuotoina olivat muun muassa opiskelijavaihdot. Elokuva- ja viihdeteollisuus tuli Eurooppaan ison rahan voimalla jyräten alleen pienet, kansalliset ja paikalliset kulttuurit. Radion viihdepuolen meillä valtasivat rapakon takan käyneet rokkikäännynnäiset, jotka julistivat kotimaisen iskelmän pannaan.

Tavoitteena ilmeisesti oli muuttaa musiikkitottumuksia ja se onnistui yli odotusten. Rytmi- ja räminämusiikki tappoi perinteisen iskelmän, jossa melodialla oli vielä vankka sija. Koska vanha iskelmä oli samanaikaisesti myös tanssimusiikkia, piti perinteinen tanssi korvata diskon nytkytyksellä. Järjestäjien kannalta siitä oli sekin hyöty, ettei yleisö tarvinnut paljoakaan tanssitilaa ja nytkytyksen ohessa voi samalla vetää kaljaa kaksin käsin.

Erilaisia festivaaleja lukuun ottamatta pääkaupungin ulkopuolella diskoiluun on suhtauduttu kohtuullisen ennakkoluuloisesti. Mutta aika ja paine tekivät tehtävänsä ja tanssipaikat tipahtivat koko maassa murto-osaan. Kun Helsinki jätetään pois laskuista, heiluriliike on taas kohti tanssipaikkoja. Nuoret ovat löytäneet perinteisen sosiaalitanssin ja hylänneet rääkymisen ja kaljankittailun onttoina harrastuksina.

Vaikka sosiaalitanssi pääkaupunkiseudun ulkopuolella elää nousukauttaan, Helsingissä ollaan edelleen pimeässä keskiajassa. Perätön huhu tietää kertoa, ettei pääkaupungissa ensi vuonna ole yhtään vakituista tanssiravintolaa. Päättäjät ovat ilmeisesti sitä mieltä, että paras kasvualusta nuorisolle on rämisevä biletysmesta, missä saa hihkua viinapäissään joka ilta aamuun asti. Hiukan kyllä epäilen, nouseeko pääkaupungin kasvuympäristöstä kansalaisia, jotka pystyvät viemään maan kukoistukseen. Vastuu myös tulevaisuudesta on nykypäättäjillä.