Tapa se!
Juttelin lauantaina (1.11.2014) espoolaisen tuttavani kanssa. Hän on innokas kulttuuri- ja kasvatusliikunnan kannattaja. Siinä tuli puheeksi myös jääkiekko ja sen käyttö nappuloiden kasvatuksessa. Se on tyypillistä tappelemaan opettamista, pahimpana esimerkkinä isä, joka rääkyy kaukalon laidalla jälkikasvulleen kannustusta: ”Tapa se!”
Ei myöskään voida pitää kovin urheilullisena sitä, että joukkueen johto määrää oman pelaajan pistämään vastapuolen huipun sairaalakuntoon. Vaikea tällaista on todistaa, mutta ei savua ilman tulta, kun kerran oikeudessa tällaisia asioita on puitu. En ihmettelisi, vaikka myös jalkapallossa olisi tällaista mentaliteettia, kun kerran raa'asta joukkuepelistä on kysymys.
Espoossa Matinkylän jäähallissa oli samana päivänä sattunut tuomarin pahoinpitely kiukustuneen isän toimesta. Kaikkea tällaista väkivaltatoimintaa ao. liitot pyrkivät vähättelemään kaikin keinoin ja toitottavat, että pohjimmiltaan ne ovat rehtiä ja reilua urheilutoimintaa ja nuorisokasvatusta. Antiikissa oltiin rehellisempiä, puhuttiin gladiaattoreista, jollainen ainakin yksi keisarikin oli.
Edellä kerrottu taas kerran puoltaa sitä, että tanssinopetus pitää saada koulujen liikuntaopetukseen jo ala-asteella. Se on luonnollisin liikuntamuoto kautta ihmisen historian. Lapset ovat vielä siinä vaiheessa, että he oppivat käyttäytymään luonnollisesti toisen sukupuolen läsnä ollessa. Kun sukupuoliasiat ovat heränneet, niin silloin saattaa helposti tulla möykkyjä ja ryppyjä kanssakäymiseen. Ne voivat ilmetä pelkoja, estoina ja jopa negatiivisina tunteina toista sukupuolta kohtaan.
Mikään muu liikuntalaji ei kasvata sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä niin paljon kuin tanssi. Kilpailuvietin suhteeton kasvattaminen ei välttämättä ole ihmiselle hyväksi. Jos kaikki henkiset ponnistukset satsataan toisen voittamiseen, niin ollaan hiukan harhassa. Jotenkin paineet pitää purkaa ja jotenkin pitää saada sosiaalisia kontakteja. Tanssilava on turvallisin kohtaamispaikka näille asioille.
Tanssi on harvinaisen monipuolinen laji, tarvittaessa hyvinkin rasittava. Siinä aivot joutuvat ponnistelemaan liikkeitä ohjatessaan musiikin tahtiin. Musiikki stimuloi tiettyjä aivoalueita. Omaksumis- ja keskittymiskyky kehittyy ja paranee.
Niin että kaukalon laidan tapa se-huudot vaihtuisivat tanssisalien hae se tangoon-huudoiksi.
Ei hassumpi idea.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se norsuvitsi mene juuri noin, eli muurahainen roikkuu norsun korvalehdessä ja toiset huutavat maasta, että hyvä Riku tapa se!
Puolustusvoimissa oli tuo verta pakkiin aivan yleinen huuto, mutta sitten ruokatauolla pakissa lillui vain pataljoonasoppaa.
Tanssin pyörteissä ei pidä huudella mitään, että kaveri ei huomaa kuka tanssii hänen vaimonsa kanssa, silloin voi pihalta kuulua huutoja että tapan sut. Eli ei se niin sopuisa laji ollutkaan tuo tanssiminen.
Ilmoita asiaton viesti
Vaiteliaisuus on kultaa. Taas kerran pokkasin upealle daamille: juuri silloin hänellä sattui olemaan heikko hetkensä ja lähti mukaan parketille. Yritin siinä esittää suurta humoristia, mutta tuli välittömästi palaute: ”Tanssi äläkä höpötä!”
PS/edit:
”.. vaimonsa kanssa, silloin voi pihalta kuulua huutoja että tapan sut..”
Tämän ikäisiltä enää vähemmän, kun meikäläiset pyrkivät ulkoistamaan monet velvollisuudet.
Ilmoita asiaton viesti
Ulkoistamaan? Mun palkkamurhaaja tappaa sut!
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti nettipoliisi ei seuraa tätä ketjua. Harvinaisen rohkea julkinen uhkaus! 😉
Ilmoita asiaton viesti
Oho, pakenen!
Ilmoita asiaton viesti
>#5/JK ”..uhkaus..”
Tässä kohtaa sanon kuin Eero A. Kiven 7:ssä veljeksessä, kun porukka meni Venlaa kosimaan. Eero oli joukon jatkona ja kun muut veljet olivat sisäpuolella läimäytti hän oven edessään kiinni todeten: ”Leikistä luovun minä ja jätän naima-asiani Herran huomaan.” (Tämä on muistinvarainen lainaus).
PS: Nyt en oikein ole selvillä kuka uhkaa ja ketä, joten parasta kai tässä on itsekin turvautua vikkeliin kinttuihin.
Ilmoita asiaton viesti
Tanssin vaarallisuudesta yksi hauska muistelo:
Olin aikoinaan itämeren risteilyllä ja aamulla painoin laivan tanssiravintolaan kun siellä alkoi musiikki soida. Lavalla ei tanssinut vielä ketään ja kaiuttimista tuli Riki Sorsan Haaveissa vaanko oot mun. No minä hain tanssimaan luonnollisesti tanssisalin kauneinta naista, se kun näytti istuvan yksin pöydässään. Siinä sitten tanssin aikana (olimme ainoa pari lattialla ja kaikki tanssiravintolan asiakkaat katsoivat tanssiamme) nainen vasta paljasti että hänellä on oma mies matkassa ja se sattui menemään vessaan käymään. Kiva siinä oli sitten tanssia biisi loppuun kun huomasin että sen mies tuli pöytään takaisin ja katseli meidän tanssia. Itse en koskaan hae varattua naista, koska se ei ole asiallista käytöstä tällaiselta herrasmiesgigololta.
Palautin naisen heti tuon Riki Sorsan biisin jälkeen oikealle omistajalle.
Ilmoita asiaton viesti
>#8/SH:
Eräällä merimatkalla pokkasin useaan otteeseen illan aikana eräälle viehättävälle daamille. Selvisi, että hän oli orkesterin basistin tyttöystävä/vaimo. Verenvuodatukselta vältyttiin.
Ilmoita asiaton viesti
J.K-A.>…Jos kaikki henkiset ponnistukset satsataan toisen voittamiseen, niin ollaan hiukan harhassa….
ooo
Miettimisen arvoinen asia.
Ilmoita asiaton viesti
Kun tässä päästiin myös tuonne tanssin puolelle, niin tuonpahan tämänpäiväisestä keskustelusta erään totisen toverin kanssa seuraavan koosteen:
Tanssimusiikin tulisi olla sellaista, että siitä saa tavallinen tallaajakin heti selvän, mistä tanssilajista on kyse. Tanssi Tähtien Kanssa -orkesterin johtajalla olisi selityksen paikka, miksi ainakin nyt viimeksi kuultu soitto niin tangon, paso doblen, jiven kuin rumbankin kohdalla oli 60-luvun Motown Soundia eli R&B (rhythm and blues) ja soul musiikkia. Tämän afroamerikkalaisen pop-musiikin edustajia löytyy mm. Ray Charlesista Rihanaan. Haapalainen varovaisesti tähän musiikin epäkohtaan puuttuikin.
Tällainen samanlainen tasajakoinen 3-muunteinen rytminkäsittely tekee perinteiselle tanssimusiikille ja tanssille karhunpalveluksen. Ei riitä, että tempo on oikea, soitosta pitää saada selvää, mitä tanssilajia pitäisi yrittää tallustella vai pitääkö vain improvisoida kaikki tanssit.
TTK -kisoista paistaa tietty varovaisuus pudotettavien kohdalla. Sattuneesta syystä aina lopuksi kaksi seisomaan jäänyttä paria on valittu siten, että niiden tasoero on niin selkeä, jotta kansa ei pääse napisemaan, että taas väärä pari tipahti. Luotetaan, ettei kansa muista 10 minuuttia, miten ne muut oikein taas tanssivatkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jyp-Skellefteå 5-4 CHL-ottelussa viikko sitten. Kukaan ei huudellut hävyttömiä eikä käyttäytynyt aggressiivisesti. Ei edes jäällä.
Reilu meininki.
Ilmoita asiaton viesti