Päivä kerrallaan päämäärää kohti

Paratiisi on siellä, mitä emme koskaan saavuta ja jota sisällämme aina kaipaamme. Myös kansanomainen musiikki ja laulu kertoo useimmiten jostakin, joka on sisällämme ja jonka vuoksi itkeä. Se kertoo enemmän kärsimyksistä ja menetyksistä kuin onnellisuudesta. Lamassa yleiset tarpeet ja ajatukset ovat erilaisia kuin hyvinä aikoina. Tämä on havaittavissa muun muassa maahanmuuttajien mukanaan tuomissa erilaisissa moraalikoodeissa ja niiden vaikutuksissa. Niiden yhdistyminen omiimme tuottavat helposti melkoisia ristiriitoja. Ne koskevat erityisesti oikeusarvoja, rakkautta sekä erilaisten ihmisten hyväksymistä ja sietämistä.

Dionysioksen juhlaviikoilla muinaiset ateenalaiset löysivät teatterista ja Terpsichoresta välineet, joilla he kanavoivat tunteitaan, lisäsivät keskinäistä yhteenkuuluvaisuutta ja aktiivisuutta sekä saattoivat naamion takaa ylläpitää ikivanhaa harhaa siitä, että jokaisesta voi tulla sankari tai jumala. Tanssi lienee yksi tärkeimmistä koheesiota pitävistä voimista, joka liittyy ihmisen evoluutioon.

TV-1 esitti 12.1.15 klo 19:55-20:30 dokumentin 'Euroopan uudet siirtolaiset', missä kerrottiin portugalilaisten siirtolaisaallosta Mosambikiin. Ohjelmassa paikallisen kahvilan henkilöstöpäällikkö pohti Euroopan kriisiä ja miten eurooppalainen selviää kriisistä. Syövätkö he lääkkeitä, vai tanssivatko he, vai miten? Tämän voi tulkita myös niin, että afrikkalaiselle tanssi on itsestään selvä masennuslääke.

Voimakas yhteiskuntakritiikki ei yleensä ota tulta tanssi-iskelmissä, vaikka poikkeuksiakin on: ”maailma on ollut ja tulee aina olemaan sikala” (E. S. Dicépolo). Monet sanoittajat ovat ottanet tavakseen tuoda esiin kaikkia käytännönläheisiä ihmisten moraalia vahingoittavia asioita, kuten pienen ihmisen ympäristössä tapahtuvaa julmuutta, ahneutta, tekopyhyyttä ja rakkaudettomuutta. Esimerkiksi tango käsittelee lähes aina ihmisten välisiä ristiriitoja. Tangossa etsitään onnea sekä suojaa epäonnea vastaan – valitettavasti harvoin sitä löydetään.