Moraalikoodin uusiminen

Noususuhdanteen aikana yleiset tarpeet olivat erilaisia kuin nyt, kun lama nakertaa yhteiskuntaa joka puolelta. Eettisyyteen on tullut lisää itsekeskeisempää särmää ja esimerkiksi maahanmuuttajiin suhtaudutaan nuivemmin. Siten on syntynyt uutta moraalikoodia, joka erityisesti koskee oikeusarvoja, rakkautta sekä erilaisten ihmisten hyväksymistä ja sietämistä. Tähän liittyy myös ihmisten moraalia vahingoittavia asioita kuten julmuus, ahneus, tekopyhyys ja rakkaudettomuus.

Oman hyvinvoinnin nopea kasvattaminen oli vielä viisi vuotta sitten sankarillista puuhaa, muta tänä päivänä siinä nähdään paljon myös ahneutta negatiivisessa merkityksessä. Äkkinäinen rikastuminen saa helposti harmaan talouden ja lain väheksymisen tuomaa väritystä. Yhteiskunnan pinnalle tunkevat edellä mainitut julmuus, tekopyhyys ja rakkaudettomuus ovat pätkineet varsinkin poliittista moraalikoodia. Lähestyvät vaalit lupauksineen ovat tässä suhteessa varsin paljastavia.

Ruotsinvallanaikaiset kuninkaat jättivät meille ruotsin kielen korvaukseksi niistä resursseista eli rikkauksista, jotka veivät meiltä Tukholman aatelisille, ja ruotusotamiehistä, jotka tapattivat Eurooppaa vallatessaan. Kai meidän on oltava siitä vieläkin kiitollisia, koska ruotsin kieli oli se ponnahduslauta, josta maamme kulttuuri lähti nousuun.

Vaikeita aikoja on kansan helpompi kestää, jos kaikille on tarjolla peruskulttuuria. Tämä tuli mieleeni, kun seurasi Helsingin keskuskirjaton päätösprosessin lähes yksimielisyyttä. Kirjasto ymmärretään perusväestön hyödykkeeksi ja joku modernin taiteen museo näyttäytyy tavallisten kansalaisten mielissä helposti eliitin yksinoikeutena, oli se sitä sitten tai ei.