Liikunnan merkitys

Harva harrastus kattaa hauskapidon lisäksi ihmisen elämän laadun parantamisessa ja vanhenemisen hidastamisessa samalla kertaa monta osa-aluetta: fyysisen kunnon ylläpito, sosiaalisten ja henkisten tarpeiden tyydyttäminen, syvällisen tietoisuuden hankkiminen omasta itsestä, kognitiivisuuden ja oppimiskyvyn parantaminen, omanarvontunnon kasvattaminen sekä tunne-elämän tervehdyttäminen. Kyse on yksinkertaisesta lavatanssista.

Kun mennään ajassa 100 vuotta taaksepäin, oli elämänmeno sellaista, että keskimäärin ihminen sai liikuntaa riittävästi päivittäisistä askareista ainakin nuorempana. Nykyinen tyyli kannustaa istumaan. Virsien lisäksi tavalliselle kansalle suunnattu musiikki ennen oli tanssimusiikkia. Nykyisin nuori ei juuri tanssimusiikkiin törmää.

Koska ihminen arvostaa sitä musiikkia lopun elämäänsä, mitä varhaisteininä kuunteli, niin tanssimusiikin puute on tappanut erään tärkeän liikunnallisuuden eli tanssitaidot ja tanssihalut. Vapaavuorossa Viola Heistonen kyseli: ”Miksi Suomen aikuiset nuoret ovat niin huonossa kunnossa? Nuoret joitten käsissä on maamme tulevaisuus!” – Osaselitys saattaa löytyä siitä, että 1960-luvulla alkoi tanssimusiikin tappamistalkoot radiossa ja televisiossa ja tilalle tuli räminämusiikki.

Tansseissa käyneet ovat varmaan panneet merkille, että toisten vauhti on kovempi kuin toisten. Paitsi että tämä voi tuoda haasteita itse kullekin, niin ennen muutta se osoittaa, että tanssissa fyysisen rasituksen voi jokainen säätää oman mielensä mukaiseksi, oli sitten sydän- tai polvivammainen. Säännöllisen harrastuksen mukana askelpituus ja voima kasvaa sekä tasapaino paranee. Ne ovat taitoja, jotka on hyvä hallita ainakin liukkailla keleillä lenkkipolulla ja muuallakin.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu