Onnellisuus ja siihen opettaminen
Lapsi tuskin on oppinut seisomaan, kun häntä jo opetetaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan sekä tottelemaan, noudattamaan erilaisia normeja ja suorittaman monenmoisia tehtäviä. Kuitenkaan sen paremmin kotona kuin koulussa ei opeteta ajattelemaan eikä sitä, kuinka voimme olla onnellisia tai tulla sellaisiksi.
Koska tunnemme niin kuin ajattelemme, tarve humaaniselle kasvatukselle ja koulutukselle on suuri parantaaksemme tunne-elämäämme. Onko kukaan opettanut meitä ajattelemaan? Onko kukaan neuvonut, miten pitää toimia vaikeuksissa? Onko meillä riittävät 'työkalut' ratkaista ongelmamme ja selvitä vaikeista ajoista? Näihin kysymyksiin on vaikea löytää myöntävää vastausta.
Väitetään, että vain 10 % ihmisistä elää reaalisesti nykyisyydessä. Menneisyys varjostaa ja ehdollistaa. Elämme koko ajan miettien tulevaisuutta ja samalla unohdamme nykyhetken. Olemme siis menneisyyden hedelmiä eläen tulevaisuudessa, vaikka pitäisi elää tässä ja nyt.
Toinen asia, mitä pitäisi tehdä, on käyttää järkeämme. Meille ei ole koskaan opetettu ajattelemaan eli käyttämään järkeä, vaan ainoastaan tottelemaan ja tuntemaan syyllisyyttä, kun emme ole pärjänneet hyvin. Pienestä asti meitä on opetettu tekemään asioita tavalla, joita toiset arvostavat ja hyväksyvät ilman, että omaa näkemystämme olisi kysytty. Meille ei ole opetettu itsetuntoa.
Miten pitää opetella ajattelemaan? Miten pitää ajatella, jotta voi hyvin ja tuntee itsensä onnelliseksi? Onnellisella ihmisellä on ainakin seuraavat asiat hallinnassa: hyvä itsetunto, tasapainoinen persoonallisuus, kyky hallita omaa elämää jokapäiväisissä asioissa, positiivinen asenne ja hyvät suhteet läheisiin ja ystäväpiiriin.
Hyvinvointimme ja onnellisuutemme lisääntyy, kun suosimme positiivista ajattelua parantavien 'työkalujen' käyttöä kuten asioita, joissa olemme hyviä ja jotka tuottavat tyydytystä. Eräs tällainen on sosiaalinen kanssakäyminen ja empatia eli toisten huomioon ottaminen. Huonokaan kokemus ei ole täydellinen tappio, vaan aina siitäkin löytyy jotain positiivista. Asioita on osattava suhteuttaa eikä pidä liioitella niiden negatiivisia puolia. Elämme yleisesti pelon ilmapiirissä, joten on opeteltava hallitsemaan oma raivo, yli-innostus ja pelko. Näitä asioita voi aluksi harjoitella vaikkapa mielikuvituksissa uneksien. Onnellisuus ei ole elämän tavoite vaan jokapäiväinen elämäntapa.
Cogito ergo sum. Mehän ajattelemme vapaasti ilman ohjausta. Mielenkiintoinen ajatus kuitenkin tuo ajattelemaan opettaminen. Asenteita tietysti pystytään opettamaan, hyviä, huonoja, pikkumaisia, suurpiirteisiä ….. Hyvät kirjat toimivat myös hyvinä ohjaajina. Muistan niitä kaivanneeni kovasti nuorena. Meillä olikin erittäin ajattelevainen paikallinen kirjastonhoitaja, joka ymmärsi yskän. Tuli luettua Frommia, Freudia, Jungia. Yksi japanilainen kirja oli ylitse muiden, mutta nyt vaan en saa mieleen kirjoittajaa. Se opetti ajattelua.
Oppikoulussa meillä oli sellainen oppiaine kuin sielunelämän terveysoppi. Se kyllä lähinnä sivusi uskonnon opetusta, mutta kosketti myös ihmisyyttä muulla tavoin. Ankarin otteinhan monet meistä suurten ikäluokkien edustajista vielä on kasvatettu. Itsetuntokaan ei ole se vahvin.
Ilmoita asiaton viesti