Huippu-urheilulla on hintansa ja tarkoituksensa

Laukaisevatko suurten kansainvälisten urheilutapahtuminen järjestäminen tai niiden kustannukset isäntämaissa taloudellisen ja kansallisen kriisin. Näin on saattanut käydä muun muassa Brasiliassa ja Venäjällä.

Brasilian hallitus laski, että 2010–2019 kisahanke tulee kasvattamaan maan bruttokansantuotetta yli 0,4 prosenttia vuodessa. Kisojen kokonaishinta lienee 30 mrd $:n luokaa eli enemmän kuin kolmet edelliset kisat yhteensä. Arvostelijoiden mielestä hanke ei tarjoa mitään tavallisille brasilialaisille, joiden osalle jäävät vain stadionien kalliit hoitokustannukset.

Brasilialainen Los Angelesissa asuva naiskirjailija Daude osui nappiin kirjoittaessaan ennen jalkapallokisoja, että yleisesti mm- ja olympiakisat ovat tärkeitä kansojen kohtaamistilaisuuksia, mutta Brasilia ei niitä juuri nyt tarvitse. Maa ei juuri nyt tarvitse eniten stadioneita vaan koulutusta. Maa ei juuri nyt tarvitse eniten hyvää imagoa maailmalla vaan ruokaa ja terveydenhoitoa. Maa ei juuri nyt tarvitse eniten juhlia vaan työtä ihmisille ja kestävää elämää.

Poliitikot arvostelivat Daudea siitä, että tämä vahingoittaa presidentti Dilma Rousseffin hallituksen hyviä aikeita sekä vaarantaa maan demokraattisia oikeuksia sekä vaativat, ettei tämä hyökkäisi viesteillään presidenttiä vastaan. Joka tapauksessa maan öljyteollisuuden rahavirtoja ryhdyttiin tutkimaan 'liian tarkasti', mikä lopullisesti eskaloitui levottomuuksia ja maan raha siinä sivussa devalvoitui 30%.

Venäjän talviolympialaiset helmikuussa 2014 jotkut arvelevat tulleen maksamaan 50 mrd $. Se oli hinta savuverholle, jolla maailmaa hämättiin, jotta Krimin niemimaa ja Itä-Ukraina voitaisi liittää Venäjään.

Ehkä Suomenkin on syytä ottaa jäitä hattuun, kun himoitsee tänne kansainvälisiä urheilutapahtumia. Harva maa elää urheilusta. Hyvä myös pitää mielessä, että huippu-urheilu on nykyisin viihdettä, bisnestä ja peiteltyä kansakiihotusta; liikunta puolestaan on terveyttä ylläpitävää ja sitä edistävää toimintaa.