Keskustan kulttuurilinjaus
Taiteen ja kulttuurin merkitys ei vähene taloudellisesti vaikeina aikoina – se kasvaa ja siksi keskustanpuolueen kärkitavoitteena on luovuuden ja hyvinvoinnin lisääntyminen. Tähän tyyliin alkaa puolueen kulttuurilinjaus enkä ainakaan minä kiistä näitä lähtökohtia, sen sijaan seuraavassa korostaisin linjauksesta muutamia minulle läheisiä kulttuurinäkökohtia, jotka vaikuttavat, työhyvinvointiin ja arjessa jaksamiseen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemiseen sekä suomalaisen identiteetin rakentumiseen.
Resurssien jakaminen ja tukien kohdentaminen tarkoittanee konkreettisesti sitä, että käydään ensin kriittisesti läpi nykyiset tukimuodot. Harrastustoimintaa tukemalla kasvatetaan jatkuvasti uusia taiteesta ja kulttuurista innostuneita sukupolvia ja myötävaikutetaan positiivisesti koko alan kiinnostavuuteen ja kysyntään. Tavoitehakuisen harrastamisen rinnalle on kehitettävä lisää kaikille avoimia ja matalan osallistumiskynnyksen harrastustoiminnan muotoja.
Kulttuurin määrittely on oma lukunsa. Tietyt piirit lukevat kulttuuriin vain klassisen musiikin, oopperan, teatterin ja kaunokirjallisuuden unohtaen tavallisen kansan kulttuurin. Yleisradio on tehnyt parhaansa tuhotakseen perinteisen lavatanssikulttuurin marginalisoimalla ikivihreän tanssimusiikin, jonka seurauksena maakunnista on hävinnyt viimeisen 40 vuoden aikana 90 % tanssilavoista. Se ja alkoholin kulutuksen lisääntyminen kertoo karua kieltään, mihin suuntaan nuorison harrastustoimintaa on ajettu.
Tavoitehakuisen ja ohjatun harrastamisen rinnalle on luotava edellytyksiä omaehtoiselle ja matalan kynnyksen harrastustoiminnalle. Lavatanssitoiminnan tukeminen jos mikään lisää hyvinvointia ja jaksamista erityisesti nuoremman väen piirissä.
Populaarikulttuurilla on oma merkittävä roolinsa. sitä jopa turkulaiset tutkivatkin laajassa ja moninaisessa mitassa. On enemmän kuin surkeata, että oma 86 vuotias äitini, joka on intohimoinen tanssimisen ystävä, ei voi enää saada kohdata omaa harrastustaan. Tilaisuudet ovat loppuneet ja yhtenä syynä ovat korkeat vuokrat, jotka ovat jopa moninkertaistuneet ja syynä vain yhteiskunnan ahneus!
Populaarikulttuuri on tukemisen arvoinen siinä kuin ooppera, jota tietysti minä rakasta, kuin muutkin ns. korkeakulttuurin kohteet,
Ilmoita asiaton viesti
>#1/EB:
Vuokrista puheen ollen en malta olla tekemästä retorista kysymystä: Montako prosenttia kansallisoopperan tai kansallisteatterin lipusta jää tilan vuokranmaksuun, kun käyttökulut on ensin otettu siitä päältä pois?
Kierous on paljolti siinä, että kansankulttuuri katsotaan liiketoiminnaksi ja eliittikulttuuri sivistykseksi, jota pitää saada ilmaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Identiteetistä tuli mieleeni argentiinalaisen tangon historia, jossa on analogiaa suomalaisen lavatanssiin. Tämä on merkittävästi vaikuttanut suomalaisten tajuntaan ja tunteisiin yli sadan vuoden ajan.
Nykyisin Argentiinassa harvassa paikassa tango tunkee esiin jokapäiväisessä elämässä, mutta edelleen varsinkin vanhalla mantereella argentiinalaisena prototyyppinä pidetään hattu päässä tanssivaa machoa ja syvään uurrettuun hameeseen puettua daamia taivuttamassa tangoa.
Tangon alkuaikoina henkinen keskipiste oli epävarmuus. Siten olojen stabiilisuus niin yhteiskunnallisella kuin henkilökohtaisella tasolla muodostui tärkeäksi arvoksi ja vaikutti identiteetin muodostumiseen. Tango osoittautui tehottomaksi välineeksi välittää poliittista ideologiaa, mutta se oli apuväline ihmisten välisessä suhdetoiminnassa auttaen hyväksymän uuden kotimaan sellaisena kuin se oli ilman odotuksia maanpäällisestä paratiisista. Kun alkoi esiintyä merkkejä väestön sulautumisesta, tango oli tehnyt tehtävänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen muuten ollut jostain ymmärtävinäni, että tagoa olisi aluksi ja pääsääntöisesti tanssittu miesparissa. Jos niin on, se on todella mielenkiintoista.
Ilmoita asiaton viesti
>#4/EB: ..että tangoa olisi aluksi ja pääsääntöisesti tanssittu miesparissa ”
.. osittain olosuhteiden pakosta.
Siirtolaisuus Buenos Airesiin ensimmäisen maailmansodan kahta puolta oli rajua (suurempaa kuin New Yorkiin). Valtaosa oli miehiä, ja heistäkin suhteellisesti suurempi osa sellaisia, joilla oli taipumusta neutraaliin sukupuolitaipumukeen, koska vanhalla mantereella homous oli erittäin paheksuttua.
Buenos Airesissa homous oli hyvin yleistä. Osasyynä oli se, että naisia oli huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Euroopassa valkoinen orjakauppa kukoisti ja Argentiinassa ilotalojen työntekijät olivat varsin arvostettu ammattikunta poikamiesten keskuudessa eikä kaikilla suinkaan ollut palveluihin varaa. Ilotalojen yhteydessä oli tavallisesti myös (laiton, äänieristetty) tila, jossa tanssittiin. Siellä oli 1-2 naista ja gramofoni. Baarin puolelta voi ostaa tanssivuoron tai voi myös mennä härkäparina tanssimaan.
Miehet opettelivat tanssimaan keskenään, koska naisia ei opettelutarkoitukseen juuri liiennyt. Kuriositeettina mainitaan, ettei miehellä ollut asiaa ilotaloon, ellei hänellä rahan lisäksi ollut tuomisinaan uutta tangokuviota.(Tätä ei pidä yleistää.)
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, kerroit todella mielenkiintoista historiaa. Juuri tuollaista populaarihistoriaa pitäisi enemmän tuoda esille. Se varmasti lisäisi ihmisten kiinostusta siihen ihan jokapäiväiseen ja itselle läheiseen historiaan!
Ilmoita asiaton viesti