Masennuksen ennakkohoitoa
Suomalaista puoli miljoonaa tai enemmän popsii säännöllisesti mielialalääkkeitä. Se on vahvana merkkinä sille, että tämä ongelma syö yhteiskunnan terveysalan resursseja valtavasti (laitokset, lääkärit, hoitohenkilöstö, lääkkeet). Tämän lisäksi tulevat talouselämän työtehon menetykset sekä inhimilliset kärsimykset. Esimerkiksi viimeisen 20 vuoden aikana mielialalääkkeiden käyttö on 10-kertaistunut.
Turhaan ei keskustapuolue ottanut kulttuurilinjaukseensa lausetta: ”Lasketaan liikkumattomuudesta sekä mielenterveysongelmista aiheutuvien sosiaali- ja terveysmenojen kustannukset sekä ryhdytään toimeen miljardiluokan ongelmien korjaamiseksi.”
Tanssinopettaja Maija Astikainen kirjoittaa Tanssi-viihde 2/2011: ”Tanssiharrastus voisi hyvin olla luonteva lääke mielialan kohotukseen." Näin varmasti on ja vielä tärkeämpänä pidän lavatanssin ennalta ehkäisevää vaikusta hyvään mielialaan, mikä on avain terveyteen ja onnellisuuteen.
Lavatanssin suosiminen oli 50 vuotta sitten itsestään selvyys. Silloin maassa oli noin 3000 vakituisesti tanssipaikka ja -lavaa, nyt luku pyörii siinä 200 kahta puolta. Epäilen, ettei harrastus ole hävinnyt sen takia, ettei nuorista olisi löytynyt halukkuutta, vaan tärkeänä osasyynä on populaarikulttuurin syrjiminen. Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa radion ja tv:n marginalisoiva suhtautuminen ikivihreään kotimaiseen melodiseen tanssimusiikkiin. Mediasta ei ole vuosikymmeniin kuultu muuta kuin ulkomaista rytmimusiikkia, mikä ei oikein sovi tanssilavoille vaan lähinnä pubikulttuuriin. Musiikki, jota nuori teini kuuntelee, säilyy mielimusiikkina läpi elämän.
Suuret puolueet ovat menettäneet otteensa nuoriin osittain nuivan suhtautumisensa vuoksi massaharrastuksiin. Sitä kautta vuosien saatossa katoaa kannatuskin, mikä korostetusti näkyi viime vaaleissa. Fanituslajien suosiminen ei kuulu liikuntaan, paremminkin se on kannusta kaljanjuontiin.
Tänään Iltalehdessä oli masennuslääkkeen pitkäaikaisen käyttäjän näkökulma. Siitä heräsi kysymys: Miksi lääkärit eivät oikeasti välitä? Miksi vain lääke olisi oikea hoito masennukseen?
Työterveyslaitoksella oli yritystä tehdä masennuksen ehkäisyyn liittyvää materiaalia. Aihe oli vaikea ja materiaalia ei syntynyt. Lääkärinkin on selvästi vaikea tarttua juuri tuohon ongelmaan. Ongelman epämääräisyys lie yksi syy.
Iltalehden jutussa vaadittiinkin, että masennuslääkettä suunnitellessa potilaalle pitää kertoa myös lääkityksen haitoista eikä osoittaa vain mahdollisia hyviä puolia. Tuon jutun nuori nainen olisi tietäessään niistä ehkä kieltäytynyt lääkityksestä. Muidenkin lääkkeiden ostalta myös haittojen esille tuominen voisi olla yksi tekijä pyrittäessä lääkityksen vähentämiseen, mutta esteenä lääkkeiden määrämiselle voivat myös olla lääkärien kytkökset lääkefirmoihin. Aika paljon tarjoiuja sieltä tulee niin kotimaassa kuin ulkomaisissa konferensseissa. Kokemusta on minullakin. Elämme medikalisoituneessa yhteikunnassa, eikä sille näytä loppua olevan ja tulevan.
Ilmoita asiaton viesti
>#1/IL: ”.. Iltalehdessä oli masennuslääkkeen ..”
Mielialan parantamisessa on tapana yrittää katkaista negatiiviset ajatukset alussa vaikka lääkkeillä. Image lehdessä oli siitä kerran hyvä tarina. Viina on tunnettu konsti, mutta sillä on kiusalliset sivuvaikutuksensa ainakin pitkäaikaisessa ”hoidossa”. Meditaatio on eräs hyvä keino mielen itsehoidossa. Samoin on todettu, että aivot ja hengitys toimivat meditaatiota vastaavalla tavalla kuin sylitanssissa (tango).
Kaksi kappaletta tangoa vie viideksi minuutiksi ajatukset pois arkisista huolista. Tanssin aikana pääsee tuntemaan parin läheisyyden ja kosketuksen ja siinä sivussa on keskityttävä mm. pariin, askellukseen, väistelyyn ja musiikkiin, samalla negatiiviset ajatukset pysyvät taka-alalla. Siinä pystyy osoittamaan itselleen, että pystyy hallitsemaan negatiivisia ja ahdistavia ajatuksiaan ainakin hetken ja vastaavan hetken voi toistaa uudestaan ja uudestaan.
Kyynisyyteen taipuvaiseen tapaani tuli mieleeni, että tanssiterapia on liian halpa itsehoitomuoto lääkärikunnalle, joten siltä suunnalta on turha odottaa puoltavaa lausuntoa lavatanssille. Vaikka eipä silti ei psykologikaan ole kovinkaan harvinainen lintu tanssilavoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle samba on ollut erittäin rentouttavaa musiikkia. Ystävämme asuivat pitkään Brasiliassa ja sitä kautta samba tuli tutuksi. Siinä on jotain erittäin koskettavaa ja tanssimiseenkin se on sopivaa. Kerran olen aidon brassin kanssa tanssinut Brasiliassa. Meillä on upeita kuvia niistä tanssijoista. Tänne ei niin vähäpukeisista viitsi kuvia laittaa, vaikka siistejä ovatkin. Silloi oli karnevaaliakaa.
Ilmoita asiaton viesti
>#3/IL:
Samba ja forro ovat brasilialaisia ’kansantansseja’, joista jälkimmäinen on pikku hiljaa tunkeutunut myös Suomeen. Bossanovaa kutsutaan joskus hitaaksi sambaksi.
Jostakin syystä monet tanssiorkesterit ovat saaneet päähänsä, että samba ja polkka pitää lavoilla soitta niin nopeana, että vain harva pysyy vauhdissa mukana. Meikäläisen ikäiselle se tarkoittaa, että vartaloliikkeen pysyminen tahdin mukana tuottaa tuskaa vaikka askeleet jotenkin menisivätkin. Silloin tanssi ei tunnu eikä näytä siltä, mitä sen pitäisi olla. Fiksummat orkesterit pudottavat sovituksissaan kilpatanssinopeudesta noin 5% eivätkä lisää tempoa niin pahanilkiset ja tietämättömät tekevät.
Forrosta näyte:
https://www.youtube.com/watch?v=c33sqgUUJKg
PS. Tulin juuri Oopperan teetansseista. Onpa messevä olo, sen verran hienosti jousipainotteinen kaupungin orkesterin porukasta kokoonpantu tanssiorkesteri soitti perinteistä tanssimusiikkia.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä ole koskaan aiemmin nähnyt yhtä vilkasta menoa. Tuota tanssia en tunne.
Oliko Oopperan teetanssessa todellakin mahdollisuus tanssiakin? Ooppera ilmeisesti haluaa esittäytyä kansalaisille.
Täsäs näyte sambatanssista: https://www.youtube.com/watch?v=k63xMaoK4wk
Ehkä musiikki tässä capoeirassa on parempaa kuin tuossa sambaesityksessä: https://www.youtube.com/watch?v=6H0D8VaIli0
Vilkasta sekin.
Erikoisin tilaisuus, jossa olen osallistunut tanssiin, oli vävyni tyttären häät. Silloin tuli tutuksi kurdien häätanssit.
Ilmoita asiaton viesti
>#5/IL:
Olin tosiaan unohtanut kokonaan capoeiran, jota en muista meikäläisillä lavoilla soitetun. Karnevaalisamban askellus poikkeaa merkittävästi siitä, mitä ’Kalle Tappisen’ sambaan on meillä totuttu ottamaan. Kerran etelänreissulla esiintyjä tempaisi minutkin mukaan ’twerkkaan’ sambaa, vieläkin näen unissani siitä ’painajaisia’.
Kansallisooppera on järjestänyt kerran kuussa lämpiössään teetanssien nimellä kulkevat kahden tunnin lavatanssit (klo 15-17). Nämä olivat kevään viimeiset, mutta syksyllä taas jatkuvat. Aluksi siellä kävi melko vähän porukkaa, mutta nykyisin koko suuri lämpiö on aivan täysi, mutta tunnelma ei vielä ole muuttunut tungokseksi.
http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/oopperan_teetanss…
Ilmoita asiaton viesti
Capoeira tanssijoita ja musiikkia oli ja ilmeisesti koulutusohjelmaakin siitä on Metropoliassa, Viertotiellä. Aulassa siellä esiintyivät ja näyttivätpä taitaville. Vaativa laji.
Ilmoita asiaton viesti