Pakkoliikkeistä

Kilpatanssi saattaa jonkun mielestä olla hienoa katella saati sitten itse tanssia. Oma hokemani on pitkään ollut, että kilpatanssi tappaa tanssin nautinnon. Tämä on tietysti vain minun oma yksipuolinen näkemykseni asiasta. Juhannustanssien ja Jukka Konttisen jutun herkistämänä toisin soppaan muutaman henkilökohtaisen lisänäkökulman.

Minusta tanssin ainakin lavoilla tulisi olla mahdollisimman lähellä luonnollista liikuntaa enkä tässä tarkoita mitään edestakaista liikuntamuotoa. Harvoin olen nähnyt kadulla kulkiessani, että joku kävelee selkä voimakkaasti taaksepäin kaartuneena nytkäytellen päätään silloin tällöin puolelta toiselle. Myöskään ei ainakaan viime aikoina ole kukaan tullut vastaan 'tuulimyllykäyntiä' eli kädet vispaten laajassa kaaressa ympäriinsä. Vappuna joskus näkee yritystä tähän suuntaan, mutta asiaomaisella on yleensä tukeva 'lääkitys' päällä.

Minä syytän – paitsi itseäni – niin tanssin opettajia siitä, että he opettavat lähes pelkästään askelkuvioita eivätkä vartalon vientiä. Samoin sitä, ettei askeleen ottamisessa huomioida muita tanssipareja. Otetaan esimerkiksi jive, joka menee isku/askel miehellä suurin piirtein: cha cha chaa vasempaan, cha cha chaa oikean ja sitten askel vasemmalla taakse ja lopuksi painon palautus oikealle jalalle eteen (cha cha chaa = sivulle, yhteen, sivulle; erittäin lyhyin askelin menosuunnan puoleisella jalalla alkaen). Se vasemmalla taakse askel on surma-askel. Lähes kaikki harppaavat sen taakseen katsomatta, vaikka lavalla se pitäisi tehdä äärimmäisen lyhyenä ja siten, ettei vasen jalka tule vartalon alta esiin taakse otettaessa eli jalka tipahtaa siinä kohtaa alas suoraan lattiaan alemman 'aivopuoliskon' alle, kun vartalo ei enää jatka liikettä.

Fusku eli lavajive on muutoin sama kuin edellä, mutta cha cha chaa:t korvataan askel sivulle hitaana eli käytetään sen ottamiseen kaksi iskua. Mutta surma-askeleen ottamisen ongelma säilyy, ellei siihen kiinnitetä huomiota. Argentiinalaisessa tangossa korostetaan sitä, että vartalo liikkuu edellä ja kun ponnistavan jalan varsi loppuu, niin liikkuva jalka tipahtaa alas siinä eikä jatka liikettä harppaukseen.

Mannetangosta en sano mitään, mutta humpan tai muun nopean rytmimusiikin soidessa tuosta ruotsalaisesta villityksestä, buggista, toteaisin, että 99-prosenttisesti sitä mennään ei-oikeaoppisesti eli harppomalla. Alunperin se oli vartalonvientiin keskittyvä improvisointitanssi, jossa vuoroaskelin joka iskulle tulevan askeleen pituuden määritteli tanssijoiden tiheys niin, että kaikki mahtuivat tanssimaan.