Tanssin talo tanssitaiteelle

Tieteellistä tutkittua tietoa löytyy sen puolesta, että rauhallisella, melodisella musiikilla on henkisesti kuin fyysisesti parantava ja kärsimyksiä lieventävä vaikutus. Eipä silti kyllä rytmimusiikkikin pistää jalan väpättämään ja sormet napsumaan. Olen nähnyt jopa väitteen, että ihminen oppi ensin tanssimaan ja vasta sitten puhumaan. Oli miten oli, mutta tanssi on synnynnäistä. Tämä tulee todistetuksi, kun katselee pienten lasten touhuilua. Jokainen lattialla pyörijöistä tuntee selvästi olevansa pääosan esittäjä.

Siitä on noin 2000 vuotta, kun Rooman valtakunnan levottomassa eteläisessä maakunnassa eräs mies tuli kuuluisaksi (ja on sitä edelleen) kyvystään parantaa sairaita koskettamalla heihin. Kosketuksen voimaa ei voi liioitella. Kun musiikki ja kosketus yhdistetään, niin parhaimmillaan kyseessä on paritanssi, joka rahvaanomaisesti nimitetään myös lavatanssiksi erotukseksi kulttuuritanssista eli koreografisista esityksistä estradeilla.

Tämä tuli päällimmäisenä mieleeni, kun kuin luin aamuisen HS:n mielipidesivulta kahden taiteilijaprofessorin ja yhden taiteen akateemikon Tanssin talon puffia: 'Tanssitunneilla käy lähes miljoona ihmistä.' He tuskin käyvät siellä sen vuoksi, että osaisivat sivistyneesti katsella tanssiesityksiä, vaan enemmänkin oman psyykkisen ja fyysisen kuntonsa vuoksi. Lavatanssista en nähnyt edes viitteitä tässä arvovaltaisessa kirjoituksessa, ja lavatanssi kuitenkin on kulttuurimuoto, jolla on Suomessa vuosisataiset perinteet.

Kansallisooppera on murtanut elitistiset kahleensa ja jo ainakin viime vuodesta alkaen on tarjonnut lämpiössään kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona alkaen klo 15 kaikelle kansalle ilmaiset teetanssit eli perinteiset lavatanssit. Musiikin tanssillisuuskin on parantunut kerta kerran jälkeen.