Osallistuva kulttuurimuoto
Koulussa on perinteisesti opetettu tai ainakin yritty opettaa lapsille kulttuuriin suuntaavia aineita: piirustusta, laulua, soittoa, lukemista, ainekirjoitusta ja liikuntaa. Yhteistä näille on muun muassa se, että niissä osallistumisella on keskeinen asema eli lapset itse tekevät näitä asioita ja niissä henkii oppimisen ja edistymisen riemu. Tällaisessa kulttuuriympäristössä jokainen voi tuntea olevansa siinä päähenkilönä.
Aikuiskulttuurissa sen sijaan pyritään tukahduttamaan fyysinen osallistuminen. Kulttuurin harrastamiseksi katsotaan ennen muuta se, että kyhjötetään katsomossa ja ollaan olevinaan kiinnostuneita. Parempiosaisten osallistumiseksi riittää, että taputetaan toisten mukana ja väliajalla laahustetaan ottamaan virvoketta pikkusormi törröllään, kuin olisi iskenyt niveliin jäykistävä ranskantauti. Rahvaalle riittää, kun pääsee ohranjyvä silmässä katsomosta rääkymään tappeluita kaukalossa, kentällä tai kehässä. Varsinkin pääkaupungissa kulttuurin harrastaminen tuntuu olevan viinavetoista ja ensisijaisesti siellä vain näitä kulttuurimuotoja yhteiskunnan varoilla tuetaan.
Niin paljon kuin sosiaalista mediaa eli somea haukutaankin, on sillä kulttuuria demokratisoiva puolensakin. Kaikille tarjotaan mahdollisuus vetää 'punainen viivansa' eli olla itse mukana ja tuoda esiin omia ajatuksiaan teksteinä ja kuvina. Se on tietenkin myönnettävä, etteivät kaikki yllä Shakespearen, Rembrandtin tai Sibeliuksen tasolle, mutta yrityskin on palkitsevaa ja kunnioitettavaa.
Hyvin sanottu somessa kirjoittelusta että ”yrityskin on palkitsevaa ja kunnioitettavaa” ja on terapeuttistakin, laittaa aivoja liikkeelle kun useimmiten kai vähän pohdiskellaankin sanoman sisältöä.
Tuo pallopelien katsomossa istuminen, sitä minäkin olen usein pohdiskellut. Miten jakaantuvat katsojien motiivit kuka on mukana yksinomaan mielenkiinnosta lajiin, kenelle mahdollisuus naukkailla kylmää olutta on tärkeä, joillekin ehkä yksinkertaisesti se että voittaa kotiolot tai yksinäisyyden kotona, on heitä joille kuuluminen ryhmään (fanit) on ponnin, varmaan heitäkin joille joku tähtipelaaja, myötäeläminen, unelmien kohde, heitä jotka itse ovat aikanaan pelanneet jne. No useimmille syy lähteä matsia katsomaan on yhdistelmä em syistä.
No saataisihan ihmisellä olla parempaakin pohdittavaa mutta kun nyt somessa kirjoittelu on palkitsevaa ja ihan kai aikani kuluksikin.
Ilmoita asiaton viesti
>#1/MS: ”No saataisihan ihmisellä olla parempaakin pohdittavaa ..”
Erilaista areenaa ja pyramidia on rakennettu julkisin varoin kautta ihmisen historian, jotta kansa ei pohtisi liikaa surkeaa hallitustaan ja sen tekemiä vääryyksiä.
Siitä kai meilläkin on pohjimmiltaan kyse: tarjotaan kansalle sirkushuvia ja kaljaa, jotta sen ajatukset pysyisivät riittävän sumeina ja poissa tärkeistä asioista. Jos kansalla olisi terveelliset elämäntavat, se saattaisi ajatella itseellisesti ja ’vääriä’ asioita, mikä varmaan näkyisi puoluegallupeissa.
Ilmoita asiaton viesti