Osallistuva kulttuurimuoto

Koulussa on perinteisesti opetettu tai ainakin yritty opettaa lapsille kulttuuriin suuntaavia aineita: piirustusta, laulua, soittoa, lukemista, ainekirjoitusta ja liikuntaa. Yhteistä näille on muun muassa se, että niissä osallistumisella on keskeinen asema eli lapset itse tekevät näitä asioita ja niissä henkii oppimisen ja edistymisen riemu. Tällaisessa kulttuuriympäristössä jokainen voi tuntea olevansa siinä päähenkilönä.

Aikuiskulttuurissa sen sijaan pyritään tukahduttamaan fyysinen osallistuminen. Kulttuurin harrastamiseksi katsotaan ennen muuta se, että kyhjötetään katsomossa ja ollaan olevinaan kiinnostuneita. Parempiosaisten osallistumiseksi riittää, että taputetaan toisten mukana ja väliajalla laahustetaan ottamaan virvoketta pikkusormi törröllään, kuin olisi iskenyt niveliin jäykistävä ranskantauti. Rahvaalle riittää, kun pääsee ohranjyvä silmässä katsomosta rääkymään tappeluita kaukalossa, kentällä tai kehässä. Varsinkin pääkaupungissa kulttuurin harrastaminen tuntuu olevan viinavetoista ja ensisijaisesti siellä vain näitä kulttuurimuotoja yhteiskunnan varoilla tuetaan.

Niin paljon kuin sosiaalista mediaa eli somea haukutaankin, on sillä kulttuuria demokratisoiva puolensakin. Kaikille tarjotaan mahdollisuus vetää 'punainen viivansa' eli olla itse mukana ja tuoda esiin omia ajatuksiaan teksteinä ja kuvina. Se on tietenkin myönnettävä, etteivät kaikki yllä Shakespearen, Rembrandtin tai Sibeliuksen tasolle, mutta yrityskin on palkitsevaa ja kunnioitettavaa.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu