Musiikin voimalla

Musiikin voimasta on hyvänä esimerkkinä aivoinfarktin vuoksi vuosia puhumattomana ollut potilas, jolle sattumoisin kuorolaisia olevat lähi- ja sairaanhoitaja keksivät laulaa vanhan suomalaisen kansanlaulun. Hämmästys oli melkoinen, kun potilas lauloi lapsuuden laulun perässä oikeilla sanoilla (Sirkku Tukiainen HS 10.11.2015 s. B17).

Musiikista on suuri apu muistisairaille. Se herättää aivot ja pistää ne liikkeelle. Toinen esimerkki tulee vanhainkodista, jossa katseltiin tv:stä itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Tanssin alkaessa liki liikuntakyvytön mies suoristi selkänsä, vääntäytyi ylös, haki hoitajaa tanssiin ja tanssi hoitajan kanssa koko kappaleen (Jaana Laitinen, HS. 26.9.2015, s.C19). Samassa jutussa psykologian tohtori Ava Numminen toteaa, että 'inhokkimusiikki voi tuntua vastenmieliseltä myös fyysisesti, ja aamusta iltaan soiva taustamusiikki on äänisaastetta, joka pitäisi lailla kieltää'.

'Hyvää' musiikkia on se, mitä on tottunut varhaisteininä kuuntelemaan. Sen suosio säilyy mielessä läpi elämän. Monelle 50- ja 60-lukulaiselle lavatanssi kuului elimellisesti musiikin yhteyteen. Kuten Martti Metsäketo aikoinaan totesi: 'Silloin kaikki iskelmämusiikki oli tanssimusiikkia'. Nyt mediasta tuleva rytmimusiikki on vain poikkeustapauksissa paritanssiin soveltuvaa musiikkia.

Pari- eli lavatanssi on sosiaalitanssi, jossa pääsee kosketetukseen vastakkaisen sukupuolen kanssa yleisellä paikalla eettisesti hyväksyttävällä tavalla. 'Kosketelkaa toisianne', kuten Metsäkedolla oli tapana kuuluttaa soittolavalta kappaleen alkajaisiksi.

Hyvää Itsenäisyyspäivän tanssiaisia.