Matkailu avartaa
Suuruudenhulluus iski ja Seiskan neljän sivun risteilybuffi sumensi lopullisesti harkintakyvyn sillä seurauksella, että piti päästä viikoksi lunta pakoon Välimerelle lillumaan. Barcelonasta tilattiin lähtö, jota sitten Costan pyynnöstä varhennettiin Savonaan. Se oli toinen virhe. Ensimmäinen oli tietysti päätös yleensä lähteä ennen toukokuuta tuolle alueelle.
Selvisi, että nauttisimme kuuluisan saksalaisen yhtiön lentopalveluista Milanoon asti. Olivat jopa mahduttaneet yhden välilaskunkin Müncheniin, missä portilla 2 jatkolento ilmoitettiin ensin myöhästyvän kaksi tuntia, mutta sitten peruutettiin kokonaan. Vähäpuheinen virkailija yritti tarjota meille lentoa, joka olisi ollut Milanossa samaan aikaan, kun laiva lähti Savonasta, kolmen tunnin bussinmatkan päästä. Hätäratkaisuna esitti, että 10 minuutin kuluttua portilta 54 lähtee kone, jossa on kaksi hajapaikkaa.
Aikakirjoihin jäänee, miten juoksevaa, 73-vuotiasta, käsipakaasia raahaavaa suomalaista miestä ajoi takaa selvästi nuorempi naishenkilö puolen kilometrin matkan terminaalin päästä päähän. Eipä silti olimme uutta lentoa odotellessamme henkisesti valmistautuneet palaamaan takaisin Vantaan lentokentälle. Näin nopeasti se matkailu piristää henkisesti.
Risteilyn plussapuolelle on kirjattava ainakin se, ettei kulunut aurinkorasvoja, vaan ne säästyivät seuraavalle reissulle. Napolissa sentään näimme hetken auringon pilkistävän mustien pilvien raosta, siitä voi pikaisesti laskea saamamme D-vitamiiniannoksen suuruuden.
Pois lähtiessä oli aikaa rupatella pari tuntia laukkujen ulosvientiä odotellessa paikallisen milanolaisperheen (2+½) kanssa. Kertoivat asuneensa meitä kerrosta ylempänä ja maksaneensa reissusta 1080 €. Meistä kahdesta rokotettiin 'halpalentoineen' 2800 €, joten melko kallista tuo juokseminen lentoterminaalissa on. Varokaa vain!
Kotona vilkaisin pahuuttani netistä, mitä eteläisellä Karibialla 12 vuorokauden risteily lentoineen olisi kustantanut. Tulos oli, että 500 € lisää, niin lähes samalla matkantekoajalla olisi saanut samantasoisen hytin ja takuuvarman rusketuksen, jota naapuritkin olisivat kadehtineet. Siperia opettaa ja tyhmyys costautuu.
Saattaa matkailu avartaa rahapussiakin.
Ilmoita asiaton viesti
> #1/AA:
A vot, taisin oivaltaa jotain!
PS. 60-luvulla kiersi myös tarina ’liftariblondin’ väittäneen matkustuksen avartavan.
Ilmoita asiaton viesti
Kotopuolesta lapsuusajalta muistan hokeman ”Ei ole kaikki karkaukset saaliiksi”. No onhan se niinkin että yrittänyttä ei laiteta ja pääasia ettei jää soffalle somen ja TVn pariin nahistumaan.
Ilmoita asiaton viesti
En tietenkään pidä Jaakkoa vanhana, vaikka hänelle onkin kertynyt ikävuosia jonkin verran enemmän kuin esimerkiksi minulle. Kirjoituksen ydin on omasta näkökulmastani sen ensimmäisen virkkeen ensimmäinen lause.
Sattumalta otolliseen hetkeen ajoittunut markkinointi-isku on usein ”sumentanut minunkin harkintakykyni”, ja olen jälkeenpäin käsittänyt tehneeni kutakuinkin hölmöt kaupat. Tähän mennessä olen luottanut siihen, että jossain vaiheessa elämänkokemus ja viisaus ovat ominaisuuksieni kahden kärki, enkä enää juokse jyrkänteeltä tyhjyyteen kaupallisten houkutusten perässä.
Mutta. Jos 73 ikävuottakaan eivät takaa ostopäätösten järkevyyttä, olen vielä suhteellisen pitkään suhteellisen vapaata riistaa kaikenkarvaisille tyrkyttäjille.
PS. Lieneekö ”buffi” kirjoitusvirhe, vai onko siihen kekseliäästi yhdistetty mainoksen kaltainen edistämiskeino ”puffi” ja silkkaa hämäystä merkitsevä ”bluffi”?
Ilmoita asiaton viesti
→ #4/TK: ”bluffi .. puffi..”
Ajattelin tehdä hienomman vaikutuksen, kun kirjoitin sanan ’pehmeellä peellä’. Sivistyneempi tulkinta: se ei ollut kirjoitusvirhe, vaan puhdasta tietämättömyyttä jopa siinä määrin, ettei mieleeni tullut tarkistaa. Tässä iässä tilanne alkaa olla se, että ainoa aisti, joka enää pelaa, on itsetunto.
Mukava kun otit asian esiin!
Ilmoita asiaton viesti
No jo on ollut reissu! Pitääpä varoa mainoksia!
Ilmoita asiaton viesti