Osallistumisvaje

Ominpotens on koreografi Tuomo Railon tanssiteos ja se kuvaa vapaudessaan suvereenia toimijaa, jollainen moni mielikuvituksessaan haluaa olla. Murrosikäiset miehet usein korvaavat osallistumisen puutteensa tällaisella kuvittelulla.

Uskonnot ovat tyypillisiä osallistumiseen perustuvia järjestelmiä. Jumalaa on palveltu monissa eri muodoissa, mutta varsinkin yhteistilaisuuksissa. Urheilu on luonut mahdollisuuksia osallistumiselle niin henkilökohtaisesti kuin katsojina. Hyvä on myös huomata, että kaikissa näissä osallistujaisissa viinillä eli alkoholilla on tärkeä sijansa hengen kohottamiseen.

Suomen katajainen kansa on vuosisatoja veisannut virsiä niin, että rappaukset kirkoista ovat varisseet ja autuuden varmistamiseksi seuroja on pidetty lähes joka pirtissä. Kesäisin sentään nuoret ovat päässeet hyppelemään tanhumäille piirileikkejään joskus jopa viulun vingutuksen säestyksellä. Nämä ovat olleet ne työkalut, joilla ihmisten mielenterveys on pidetty sellaisella tasolla, että kansa on kulkenut eteenpäin läpi myrskyjen.

Lavatanssit katsottiin viime sotien aikaan mielenterveydelle ja viihtyvyydelle niin merkittäväksi asiaksi, että ne kiellettiin, jottei rintamalla olijat olisi tulleet kateellisiksi ja tunteneet jääneensä liikaa saamapuolelle.

Edellä mainitut asiat ovat monesti pistäneet minut miettimään, miksi nykyisin poliittinen järjestelmä, kulttuurisektori ja verovaroin maksettu media vihaavat tätä kansankulttuurin muotoa niin paljon, että tekevät lähes kaikkensa lavatanssikulttuurin hävittämiseksi.

Lavatanssin erinomaisuus liittyy psyykkiseen ja fyysiseen puoleen. Se että voi liikkua, sulkea partnerinsa syliinsä ja olla pääosan esittäjänä kohottaa mielialaa ja kuntoa. Kosketus, liikkuminen, säännöllinen harjoittelu ja musiikki valaisevat sydäntä ja tekevät sen olon mukavaksi. Kansallisooppera on tullut samoihin johtopäätöksiin ja järjestää joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko kansalle ilmaiset lavatanssit lämpiössään.