Makuelämyksiä ja maailmanparannusta
Moni on julistautunut viinin asiantuntijaksi, mutta harva viiniasiantuntija aikansa tätä alaa sinnikkäästi harrastettuaan on lyönyt rumpua alkoholisoitumisellaan.
Alkoholi nostaa mielialaa, antaa viisauden tunteen eli aivoissa palkitsemishormonien taso kasvaa ainakin nousuhumalassa tiettyyn promillerajaan asti. Kuulee väitettävän, että todellisuudessa tämä on alkoholin nauttimisen tärkein syy, mutta yleisesti siitä vaietaan häveliäästi ja puhutaan sivistyneesti makuelämyksistä. Alkoholi on siitä armollinen ’lääke’, että sen suurkuluttajat kuvittelevat edelleen olevansa yhtä skarppeja, fiksuja ja oivaltavia kuin ennen alkoholisoitumistaan eli se on sairaus, joka kieltää itsensä. Eivät terveet tarvitse parantajaa.
Mielenkiintoista on, että antiikin tarinoissa ei juuri puhuta viinin makuelämyksistä vaan päihtymyksen tuomasta hyvän olon tunteesta. Symposium tarkoitti alun perin pelkästään juominkeja ja laakeriseppeleen uskottiin tuovan seuraavan päivän krapulan tavallista loivempana.
Viiniä nautin yleensä lasillisen ruoan kera. Kyllä ruokakin maistuu viinin kanssa paremmalle ;D En koe alkoholisoituneeni, mutta voinhan olla väärässä. Pärjään ilmankin ihan hyvin ja tykkään kyllä kirkkaista aivoista enemmän kuin sumeista.
Ilmoita asiaton viesti
– Mikä on yhteistä viiniharrastukselle, vaalitulosten kommentoinnille ja urheilun studioasiantuntemukselle?
– Kaksi asiaa. Henkilöllä on oltava aiheeseen liittyvä laajahko sanavarasto, ja sitä on kyettävä käyttämään ns. pokkana. (marjaisa, hidas; äänikynnys, peruskannattajakunta; mentaalivalmennus, kenttätasapaino jne.)
Viinien harrastaminen asteikolla väri/tuoksu/maku ei periaatteessa alkoholisoi, koska juomaa ei nielaista. Mutta kukapa malttaisi kerta toisensa jälkeen vain purskutella ja sylkäistä…?
Ilmoita asiaton viesti