Ensimmäinen tanssireissu
Helsingin olympialaiset olivat seuraavana vuonna, kun meikäläinen sotki äidin polkupyörällä Murrolta Punkalaitumen Särkkään juhannustansseihin. Matkaa taisi kertyä yhteen suuntaan lähes 20 km. Se on myönnettävä, etten silloin vielä ollut tietoinen kaikista hienouksista, mitä tanssilavalla ja sen lähiympäristössä tapahtui.
Lavan puolella ihmiset pomppivat soiton säestyksellä, mutta varsinaista syytä moiselle hölmöilylle en keksinyt, liekö olleet niin juovuksissa, etteivät pysyneet pystyssä muutoin kuin toisesta kiinni pitämällä. Sanoinkuvaamattoman upeaa oli, kun ostin pullon punaista limsaa. Sen kun kietaisin naamaani, niin sai hönkäillä pitkään hyvänmakuisia hiilihapporöyhtäyksiä.
Varsinaista elämänsykettä näki vähän matkan päässä pusikoissa, missä maan suurimman kuoron eli Alkon mieslaulajien solistit virittelivät rannanjärveä kortinläiskeen antaessa sekaan omaa sointuaan. Maakunnallisten kansallispukujen väriloiston lisäksi erottuivat mustasamettiset suuret hameet, joiden kantajilla tuntui olevan kova kiire sakista toiseen. Ilmeisesti sotareissua oli usealla taholla muisteltu oikein kädestä pitäen, kun aika monella nokka näytti olevan veressä.
Jossakin kohtaa päättyivät nämäkin tanssit ja käänsin kulkuvälineeni kotia kohti. Muistiin jäi viileä yö, jossa ohuessa kesäpaidassa alamäessä ilmavirta pisti rintalihakset kramppiin. Mikä kumma se vetää ihmisiä moiseen paikkaan hölmöilemään, ei sillä kerralla oikein avautunut. .
Näitä muistoja piti eilen lähteä täältä kotoa 150 km päästä verestelemään samalle paikalle, jonka lava oli kokonaan rakennettu uusiksi. Paikalla olleen plakaatin mukaan tanssilava oli äänestetty maan kauneimmaksi jonain vuonna. Todellinen syy menoon taisi kuitenkin olla meikäläisen kohdalla, että soittajina oli tanssiorkesteri Sinitaivas, joka oli vetänyt maakunnan väkeä ruuhkaksi asti keskellä kiireistä työviikkoa paikalle. Ao. linkki Särkän sivuilta antaa jonkinlaisen kuvan siitä, minkälainen paikka on.
http://www.sarkanlava.com/images/artistit/sarkka_lava_ilmasta.jpg
Minäkin olen ajanut polkupyörällä tansseihin Särkälle joskus vuonna 1971. Lähtö tapahtui Hikiältä, sieltä kuuluisalta takahikiältä josta kaverini Juhan kanssa ajelimme ensin Tampereelle ja sieltä Nokian kautta Särkälle. Juha sai flunssan kun yövyimme teltassa Nokialla, joten tanssit menivät hiukan mönkään. Takaisin Hikiälle ajoimme Forssan kautta ja paluumatkan päivätaival oli 168 kilometriä, ja minä ajoin Hikiältä vielä kotiini sellaiset 23 kilsaa päälle. Pari kolme kertaa olen sen jälkeen käynyt siellä autollakin ja mukavaa on aina ollut, paitsi silloin kun sain Muskalta rukkaset;)
Ilmoita asiaton viesti
→1/AA: ”..kun sain Muskalta rukkaset;)”
Tietyllä tavalla tutuiksi ovat nuo rukkaset käyneet. Olen jossain jutuissani väittänyt, että kannan epävirallista suomenmestaruutta rukkasten saannissa tanssipaikoilla. Kukaan ei ole vielä tullut kumoamaan väitettäni eikä myöskään syyttänyt dopingista – ainakaan suoraan.
Ilmoita asiaton viesti
Oi niitä aikoja! Rukkasia tuli, muttei aina. Joskus pääsin mossen takapenkille jäähylle, nakkikiksalta sai syötävää ja trokarilta ostettu pullo samutti janon.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin vuosi sitten Särkässä viimeksi ja totesin, että taitaa parasta ennen-pvm meikäläisen kohdalla olla ohi. Särkkä ja Riutta näyttäisivät samantyyppisiltä paikoilta – siis jonne etelän tanssiformulat kokoontuvat ja ns. vaihtoaskel-Villet saattavat jäädä jalkoihin. Satulinna talvella tuntuu samanlaiselta paikalta.
Ainakin sitä, joka vielä väittää että riittää että mies osaa tanssia, voisin ottaa puhutteluun.
Kulttuurishokkia voi keventää valitsemalla tanssipaikan hieman tarkemmin
http://jukka-konttinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kul…
Ilmoita asiaton viesti
→ 3/JK: ”..jonne etelän tanssiformulat kokoontuvat ja ns. vaihtoaskel-Villet saattavat jäädä jalkoihin”
Tarpeen mukaan olen soveltanut entisen esimieheni käskyä: ’.. sotilaskoulusta on aina annettava, kun siihen on tilaisuus’. Buggaajat ja muut kopteroijat mielellään ottavat kaiken sen tilan, jota on tarjolla ja jota muut antavat.
Yleisetikettinä pätee pitkälti: päälle, varsinkaan pysähtyneeseen selkään ei saa tulla, vapaa tila on kaikkien käytettävissä, tanssisuunta on vastapäivään ja taka-askeleella vartalo menee edellä eikä jalka tule ’alempien isojen aivojen’ alta ulos. Näillä eväillä hosujilta voi ’syödä’ tyhjän tilan, jolloin esimerkiksi daamiin pyörittäminen yhdellä kädellä myötäpäivään ahtaassa tilassa tulee mahdottomaksi törmäämättä. ’Formulat’ tietävät tämän ja yleensä vääntäytyvät meikäläisen lähettyviltä paremmille vesille naama kurtussa.
Taitamaton aloitteleva tanssija saa paljon enemmän anteeksi kuin ’formulat’, joiden tahallinen törmäys on haaste ’nyrkkiin juoksuttamisesta’ seuraavassa tilaisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy tunnustaa, että minulla ei ole yhtään tanssilavakokemusta elämässäni. Olin sen ikäisenä nuorena niin tanakasti jalat Helsingin asfaltissa, että vain discot kutsuivat.
Toisaalta on usein tullut mieleen, että suomalainen disco niihin aikoihin oli vain urbaani jatke tanssilavakulttuurille. Kukaan ei mennyt hytkymään yksinään tanssilatttialle niin kuin nykyään on tapana, vaan pojat ja tytöt istuivat arkoina omissa pöydisssään kunnes parin kaljan jälkeen pojat rohkaistuivat hakemaan tyttöjä tansssiin. Tuo hakeminen ei toki enää niihin aikoihin tapahtunut pokkaamalla, mutta asetelma oli aivan sama.
Kun sitten kävin joskus samoihin aikoihin mannermaan discoissa, niin huomasin, että mitään tanssiin hakua ei tapahtunut toisilleen ventovieraiden kesken, vaan paikalle mentiin omalla porukalla ja lattialla jammailtiin muuten vaan. Tietysti silloinkin saattoi saada uusia tuttavuuksia joiden kanssa voi sitten tanssia pareittainkin, mutta sillä ei todellakaan ollut samanlaisia yhtymäkohtia suomalaiseen tanssilavakultuuriin.
Ilmoita asiaton viesti
Pavi on minulle tuttu paikka. Samalla suunnalla oli toinenkin tanssipaikka, ehkä jossakin Hiekkaharjun suunnalla. Kerran sielläkin kävin. Tuolloin oli jo murroskausi, joten diskotanssejakin tanssittiin. Kavereiden kera kerran etsittiin Bjärkghagenia, mutta sinne emme koskaan päässeet. Etsiminen oli sinänsä hauskaa. Linanmäelläkin oli tanssipaikka. Takarivistä ei kovasti haettu, mutta kavereiden kanssa liikkuessa ei sillä niin ollut väliä.
Ehkä pitää vielä paljastaa nolo tapaus, kun minua haki tanssimaan oikea tanssimestari. En kyllä saanut jalkojani liikkumaan, kun jännitys iski liian kovasti, eikä askeleet vain onnistuneet. En osannut edes seurata. Tanssikouluja en ole käynyt, ehkä siinä iso syy.
Hallin lava on täällä lähellä. Kiinnostaisi, mutta en ole saanut seuraa.
Ilmoita asiaton viesti
→ 7/IL: ”..minua haki tanssimaan oikea tanssimestari”
Tanssimestari osaa viedä niin, ettet huomaa sinua vietävän ja kappaleen jälkeen sinulla on tunne, että osasinpa tanssia hienosti tuon kaverin kanssa. Hän siis vie juuri sillä tasolla, mitä sinä olet ja huomaamattasi antaa jopa sinun viedä. Se että riuhtoo, vääntää, törmäilee, hosuu, taivuttelee ja näyttää hienoja kuvioitaan, on vielä kaukana mestarista, sillä oli jokin toinenkin nimitys, mutta en juuri nyt muista sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, helpottipa iän ikuinen piina ja häpeän tunne.
Ilmoita asiaton viesti
Yes, samaa mieltä. Olen tanssittanut monia tanssinopettajia ja ihanaa on ollut, mutta yksi joka kehui olevansa tanssin ope ja tanssin intohimoinen harrastaja ei suostunut minun vietäväksi. Tempoi ja tuskaili kuin kipollinen kirppuja, ei siitä mitään tullut joten en tanssinut kappaletta loppuun vain tunnustin, että en osaa tanssia ja vein hänet pöytään. Oli muuten ainoa nainen, jonka kanssa en ole osannut tanssia.
Ilolla ja kaiholla muistelen niitä muita tanssinopettajia, heidän ansiostaan varmasti moni on saanut tanssitaidon kohdalleen.
Ilmoita asiaton viesti
→ 10/AA: ”Ilolla ja kaiholla muistelen niitä muita tanssinopettajia ..”
Mielestäni hyvä tanssiopettaja on sellainen, joka sytyttää tanssin kipinän ja pitää sitä yllä. Vastakkaista suuntaa edustavat ’ainoaa oikeaa’ tanssityyliä ja pitkiä kilpatanssin kuviosarjoja opettavat itsetietoiset naljailijat, jotka kuvittelevat olevansa vitsikkäitä.
Ihminen on leikkivä ja luova eläin. Kuulee jopa väitteitä, että evoluutionsa alkutaipaleella ihminen oppi ensin tanssimaan ja vasta sitten puhumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä siis kolminkertainen Eläköön-huuto kaikille tanssinopettajille.
Ilmoita asiaton viesti
Semmoinenkin seikka muuttaa tanssikulttuuria, että tanssinopetusta on tarjolla pilvin pimein. Lukuisissa lavatansseissa ennen tanssien alkamista on joku tanssikurssi höysteenä.
Johtunee siitä, että tanssinopettajia koulutetaan ainakin Oulussa. Samoin myös entiset kilpantanssijat ja miksei tanssiseurojen aktiivitkin rupeavat pyörittämään kurssitustoimintaa. Ei olla enää Åke Blomqvistin VHS-kasettien varassa 🙂 Jotka muuten haukuttiin lyttyyn tanssi.net-palstalla muistaakseni.
Onko tämä hyvä tai huono asia, ns. entisaikoihin halajavien mielestä varmaan ei. Kuitenkin ikäluokkia jää eläkkeelle entistä terveempinä ja tanssi on erinomaista tuki- ja liikuntaelinten kuntoutustoimintaa. Montakohan vanhuusiän kohtalokasta kaatumista voitaisiin välttää kun tasapaino on paremmassa kunnossa.
Ilmoita asiaton viesti