Rasvanpoltto tuo mukanaan diabetesta

Jos suoristetaan mutkia, niin eläinkunnan energiaprosessi menee jotenkin seuraavasti. Sisäinen kello säätelee päivä- ja yöaktiviteetteja siten, että päiväsaikaan pääenergialähteenä ovat hiilihydraatit (glukoosi) ja yöaikaan rasvat (lipidit). Hiilihydraattilähteet antavat maksan tuottaman glukoosin muodossa pikaenergiaa varsinkin raajojen lihaksille. Myös kova fyysinen treeni siirtää energialähteeksi rasvan eli maksa siirtyy käyttämään rasvaa eli lipidimoottoriksi.

Normaalisti sisäistä kelloa ja tässä tapauksessa maksan toimintaa säätelee histonideasetylaasi3-niminen aine (HDAC3), joka kovassa treenissä häviää ja maksa siirtyy rasvanpolttoon. Tämä on tyypillistä laihduttajille ja kestävyyslajien suorittajille. Huonona puolena on se, että tämä 'väkivaltainen' toimi sisäisen kellon rukkaamisessa saattaa tuoda mukanaan esimerkiksi diabetesta.

HDAC-estäjien (inhibiittorit) avulla voidaan säätää kestävyyslajeissa kehon käyttämään omia rasvojaan energialähteenä, jolloin nopeasti tyhjentyvät hiilihydraattilähteet korvautuvat näillä. Tavalliselle vyötään kiristävälle monokuluttajalle riittänee suositus, että päivällisen jälkeen lähtee polttamaan hiilihydraattivarastonsa ja jättää iltapalan väliin, jolloin kehon sisäinen kello pitää pitää huolen rasvanpoltosta nukkuma-aikaan.