Irstailu, haureus

’Lujuria’ kääntyy sanakirjan mukaan otsikon mukaisiin sanoihin ja tämän nimiseen juuri ilmestyneeseen kirjaan Emiliano Fittipaldi on kerännyt yhteenvetona katolisen kirkon yläpään syntejä lähtien paavi Franciscuksesta ja keskittyen kardinaaleihin (purppuraviittoihin eli taivasten valtakunnan oven ’saranoihin’), joita nyt on 190. Paavin lisäksi Vatikaanissa varmaan näiden pedofiilijuttujen penkominen taas kerran aiheuttaa pientä suurempaa tutinaa.

Kirjoittajan mukaan paavi ei ole puheistaan huolimatta tehnyt asian suhteen juuri mitään – jos sitäkään. Vuosina 2013-2015 Vatikaanin ’uskonopin kongregaation’ (~ viraston) tietoon on tullut 1200 ilmiantoa papiston seksuaalirikoksista, mutta niiden käsittelyyn ei ole ilmeisesti vielä päästy huolimatta ’nollatoleranssista’. Asiaan puuttumattomuus, vitkuttelu, tosiasiallinen vähättely ja toimenpiteiden ristiriitaisuus ovat kirjoittajan mielestä paavin suurimpia syntejä.

Kirjoittaja sivuaa lyhyesti Vatikaanin finanssikorruptiota ja katolisen kirkon valtavan omaisuuden hoitoa ja käyttöä. Hiljaisuus vallitsee paavin sloganin osalta ’köyhästä kirkosta’.

Esimerkkinä paavin asenteesta on hänen nimittämänsä 9-henkinen kardinaaliryhmä (C-9), jonka tehtävänä on ohjeistaa kuurian (keskushallinnon) ja kirkon yleishallinto. Kolmea näistä kardinaaleista syytetään joko pedofiliasta tai lähinnä sen peittelystä. Nämä ovat Vatikaanin talouspäällikkö australialainen George Pell, chileläinen Francisco Errázuriz Ossa ja hondurasilainen Oscar Rodríguez Maradiaga. Näistä Pell on saanut osakseen 50 sivua koko 200-sivuisesta kirjasta.

Em. ryhmän lisäksi listalle ovat päässeet neljä muuta kardinaalia yhdysvaltalainen: Timohy Dolan, ranskalainen Philippe Barbarin, italialainen Domenico Calcagno ja belgialainen Godfried Danneels. Myös joukko muiden ’koskemattomien’ edesottamuksia kirjailija on käsitellyt lyhyesti. Fittipaldi suhtautuu hyvin kriittisesti paavin 2014 nimittämän ’alaikäisten holhouskomitean ’ toimintaan, erityisesti sen aikaansaannoksiin.