Finavia palvelee sijoittamisen lisäksi

Lento- ja lentokenttävirkailijat ovat raamattunsa lukeneet ja omaksuneet ainakin Joosefin tapauksen: ’hän pukeutui koreisiin vaatteisiin ja luuli olevansa toisia parempi’. Tämä kävi taas kerran selväksi tuttavapariskunnalle Helsinki-Vantaa lentokentällä heidän suunnatessaan kulkunsa kohti etelää noin viikko sitten.

Matkatavara-automaatti antoi kuitin mutta ei tavanomaista laukkuun kiinnitettävää tarraa. Kehitys kehittyy, ajatteli vaimo ja raahasi laukun hihnalle, missä erittäin kokeneennäköinen virkailija töksäytti, että tarra pitää olla, kuitti ei riitä. Tässä kohtaa vaimolta lipsahti, että paska kone ei se mitään tarraa antanut. Se oli virhe, virkailija loukkaantui omasta ja yrityksensä puolesta siinä määriin, että sananvaihtoa käytiin puolin ja toisin sillä välin, kun toinen virkailija kävi toteamassa tarrapaperin loppuneen. Lähtihän se miehen nimissä ollut laukku lopulta ruumaa kohti.

Turvatarkastuksessa sitten summerit soivat miehen kohdalla ja kaksi rotevaa ja tuimailmeistä vartijaa astuivat tämän kummallekin puolelle ja kysyivät tavoilleen uskollisen kohteliaasti, että mikä mahtaa olla miehen matkustuskunto. Mies tähän, ettei tässä mitään – ihan hyvä, koska jo kuukausi sitten lopetin antibioottikuurin ja olo on jo kohentunut lähes normaaliksi. Lisäselitykseen meni siinä määrin aikaa, että takana olevan jonon hänniltä alkoi kuulua epämääräistä mutinaa siitä, että mikä maksaa. Ilmeisesti vartijatkin huomasivat tulleensa lopulta vedätetyiksi.

Edellä oleva tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten virkailija pystyy kostamaan, jos asiakkaan kasvokerroin ei ole riittävän hyvällä tasolla.  Finavialla näyttää olevan kova pula henkilöstöstä, kun tällaisia tunnevammaisia henkilöitä pidetään sellaisessa asiakaspalvelussa, jonka pitäisi olla luistavaa. Joskus olen myös ihmetellyt, että kaikki automaatit ovat oletuksena englanninkielisiä. Tällaista en ole kohdannut esimerkiksi Saksassa tai Ranskassa.