Totuudenjälkeinen aika

”Sanomalehti on esimerkillään ja moraalittomuudellaan opettanut, että arkailematon julkeus, ehdoton tunnottomuus, rajaton itsesuitsutus, dialektinen ajatustemppuilu ja empimätön häikäilemättömyys poleemisten keinojen valinnassa ovat tärkeimmät apukeinot kunnian ja menestyksen saavuttamisessa. .. Sanomalehti turvautuu taituruudella tarinoiden vääristelyyn, vaikutelmien epäluulonalaiseksi tekemiseen, yksityiselämään tunkeutumiseen, näennäiseen objektiivisuuteen tehden moitteet uskottavammiksi sekä salattuihin hyökkäyksiin, jotka ovat julkisia hyökkäyksiä monin verroin vaarallisempia.”

Edellä oleva lainaus (Egon Friedell, Uuden ajan kulttuurihistoria I  s. 215) tulee väkisin mieleen, kun seuraa iltapäivälehtien hyökkäyksiä yksityishenkilöitä vastaan epämääräisin ja todennäköisesti osittain keksityin todistusaineistoineen. Näyttää siltä, että varsinkin komeiksi luokitellut miehet ovat erityisessä syynissä aiheesta tai aiheetta. Ei voi välttyä ajatukselta, että taustalla läikkyisi jonkinlainen kostomentaliteetti tai saamattomuus. Nyt en tarkoita entisen presidentin Cristina Kirchnerin varapresidentin, playboy Amado Boudoun vangitsemista Argentiinassa syytettynä laittomasta rikastumisesta, vaan enempi kotoisia ympyröistä.

Elämme uutta totuudenjälkeistä aikakautta, jossa verkkomedian tuella välitetään epämääräistä ja paljolti kokonaan tai osittain väärää tietoa asioista ja henkilöistä. Tätä järjestelmää käyttävät surutta itseään journalisteiksi kutsuvat kirjoittajat rikastuakseen toisten mustaamisella. Järjestelmä suosii varsinkin iltapäivälehdissä ja internetissä kirjoittelua, joka perustuu ja vetoaa tunteisiin, mielipiteisiin sekä kuviteltuun totuuteen eikä kirjoittelu ole välttämättä kovinkaan paljon sidoksissa kokonaistotuuden kanssa.

Varsin laajasti hyväksytään käsitys, ettei blogi- ja twitter-kirjoittelu ole journalismia. Vastuunalainen journalismi vaatii asioiden totuuspohjan tarkistusta sekä totuudenmukaista tulkintaa, jossa koko totuus tulee tasapuolisesti esille. Liian paljon näkee, että osatotuuksia tarjotaan kokonaistotuudeksi. Kritiikki syntyy helposti luomiskyvyn puutteesta eikä journalistin välttämättä tarvitsisi olla taituri henkevän kiristyksen alalla.