Intellektuelli matitti paavin

Bergoglio on ollut ja paavi Franciscuksena on konservatiivinen populisti julistaessaan ’köyhää kirkkoa köyhille’ eivätkä hänen apostolinsa, lähettiläänsä eli kannattajansa juoksuhaudoissaan kärsi materiaalisesta köyhyydestä vaan hyveen köyhyydestä. The New York Timesissa eräs helluntailainen totesi: ”On ironista, että katolinen kirkko ottaa huomioon vain sellaiset köyhät, jotka ovat katolisia.” Äiti Teresaa arvosteltiin siitä, että vaikka hän keräsi aidsia sairastavia ympärilleen auttaen heitä, hän vastusti ehkäisyvälineiden käyttöä.

Bergoglion maanmies, arvostettu sosiologi, filosofi ja kirjailija Juan José Pérez Sebreli pussittaa paavia ja katolista kirkkoa näiden ristiriitaisuuksista. Renessanssin turmeltuneille Borgia suvun paaveille uskonto oli jännittävä mielikuvituksen tyylilaji (genre), Sebrelille uskonnot ovat ideologisia labyrinttejä. Kirjassaan ’Jumala labyrintissään’ (Dios en su laberinto) hän kritisoi katolisen kirkon nykyistä strategiaa ja kaltevalla pinnalla olevaa vale-edistystä.

’Jumalaiseksi kansanvillitsijäksi’ Bergogliosta ei ole, mutta hyvä populisti ja ahkera käytännön toimija hän on toisin kuin edeltäjänsä Ratzinger, joka oli enempi ajattelija. Paavi on sekoillut aika paljon pedofiili-, homo- ja avioliittoasioissa. Puheet ja teot ovat ristiriidassa siinä määrin, ettei niitä eufemismilla eli kauniilla sanoilla pystytä hyvin peittämään nykymaailmassa.

Paavi vastustaa voimakkaasti kylätaajamien urbanisointia eli niiden liittämistä kaupunkeihin, koska pienissä kylissä kirkolla on vielä sananvaltaa ja uskottavuutta, mutta liberaalien suurten kaupunkien sivilisaatiot ja kulttuurit ovat unohtaneet kirkon sanoman tai muutoin marginalisoineet sen. Turhaan ei paavi ole sanonut: ”Kirkko on täynnä sortuneita” eli uskonsa unohtaneita. Liberaalit kaupungit ovat unohtaneet evankeliumien arvot. Erityisesti kaupunkien keskiluokka on rahan korruptoima ja luovii agnostismissa tai uskonnottomuudessa.

Vaikka agnostikon mukaan Jumalan totuusarvoa ei voida tietää, voidaan silti uskoa Jumalaan, esimerkiksi ”tunteellisin perustein”, mutta tämä ryhmä etääntyy koko ajan kirkosta. Köyhät ovat kirkon ainoa toivo ja päinvastoin, vähän samaan tapaan kuin Marxin mukaan kommunismi lepää köyhien varassa. Ei silti kyllä kaikkialta löytyy paikkoja, jossa Jumalan kirkkaus loistaa ilman varjoja, mutta koko ajan paikkoja on vähemmän ja ne ovat pienempiä sekä enemmän sisäänpäin kääntyneitä.

http://www.lanacion.com.ar/2098456-el-intelectual-que-pone-en-jaque-a-be…