Kaveria ei jätetä
Kristallitanssit torstaina 15.2.18 Hyvinkään järjestötalolla olivat erilaiset ainakin, mitä tulee solisteihin. Antero Ketosen orkesteri soittaa perinteistä ikivihreää tanssimusiikkia tempolla, joka yhtyy meikäläisen ominaisvärähtelyyn, joten sinne tuli mentyä.
Toisella setillä lavalle kapusi Jori Liemola (Lassen puoli metriä pitempi pikkuveli). Yritin huutaa, että tanssilattia on tällä puolella, mutta ääneni ei vissiin ollut riittävän kantava, ja niin Jori lauloi koko setin. Olin ällikällä lyöty, että hänen äänensä oli heleä kuin nuorella miehellä ja skaalaa riitti. Tauolla asia alkoi paljastua, että Antero oli soittanut Jorille ja komentanut solistiksi. Edellisestä keikasta Jorilla oli kuuleman mukaan 40 vuotta.
Ei tässä kaikki, seuraavalla setillä lavalle astui Tangoseniori-kilpailun vuonna 2015 voittanut Jarmo Pellinen. Kahviossa en vielä häntä tunnistanut, kun hän tuli sinne lenkkiasussa, oli kuuleman mukaan hätyytetty lääkärin määräämältä pakolliselta päivälenkiltä solistiksi. Laulu ei kuulostanut yhtään siltä, että kaveri oli vääntäytynyt paikalle käytännössä suoraan sairasvuoteelta. Sunnuntain iltalehdessä olikin miehen haastattelu.
Pitää nostaa hattua Antero Ketoselle, joka saa vanhat sairaat jermut liikkeelle, etteivät he hautaudu sängyn pohjille murehtimaan omaa kohtaloaan. Hän luo kavereille tunteen, että iloisin mielin tässä yhdessä matkataan kotia koti ensimmäisessä luokassa ja laulu raikaa. Tällaiset ihmiset, jotka oma-aloitteisesti itsestään lukua pitämättä ajattelevat lähimmäisiä koko sydämellään, ovat niitä Sven Duuvia, joita ei linnanjuhlissa paljon näe.
Kommentit (0)