Maailman paras punaviini
Ranskan viiniasiantuntijoiden yhdistys (enologiyhdistys) on tänä vuonna valinnut maailman parhaaksi punaviiniksi argentiinalaisen La Mascota Cabernet Sauvignon 2016. Casa Bianchi viinitila sijaitsee 1200 km Buenos Airesista länteen vuoristoisen Mendozan maakunnan San Rafaelin kaupungin liepeillä.
Sokkotestissä 130 enologia maisteli 3500 pullosta otettuja näytteitä, joita oli tullut 41 maasta. Argentiina kahmi 9 kultamitalia ja 18 hopeamitalia. Kirjoituksista ei käy varmuudella selville koskivatko luvut sarjoja maailman paras punaviini, maailman paras valkoviini tai maailman paras roseeviini. Valkoviinisarjan voitti saksalaisen bodegan Sasbacher Winzerkellerin valkoviini Limburg Grauer Burgunder Spätlese 2016 ja roseeviinisarjan ranskalainen bodega Montariol Degroote’sta tuotteellaan Chateau Laurens 2017 Sas Les Domaines.
Argentiinalaisen viinitarhan edustaja raotti hiukan voittaneen punaviinin valmistusprosessia. Murskatut käsinpoimitut ja tarkoin valikoidut rypäleet pannaan pieniin betonitankkeihin, joissa niiden annetaan villihiivan avulla käydä 25 vuorokauden ajan 23-25 °C lämpötilassa. Sen jälkeen viinin annetaan ’levätä ja kypsyä’ 15 kuukauden ajan pulleissa, uusissa tammitynnyreissä ennen pullotusta. Prosessin jossakin vaiheessa värisävyä korjataan orvokeilla, aromia mustaherukalla, vadelmamarmeladilla ja vaniljalla, eleganttia potkua saadaan paahdetusta paprikasta ja kaakaosta sekä lopullisen pitkäkestoisen makuelämyksen takaavat voimakkaat tanniinit. Tätä maailman parasta punaviiniä tuotetaan 700 000 pulloa vuodessa ja sen pullohinta on runsaat 15 €. Epäilen, ettei Alkosta sitä tähän hintaan saa, jos yleensä saa.
https://www.clarin.com/sociedad/vino-argentino-elegido-mejor-tinto-mundo…
https://www.lanacion.com.ar/1671957-un-malbec-argentino-fue-distinguido-…
No, heti piti mennä Alkoon hakemaan Famiglia Bianchi Malbec 2015. Saa nyt odottaa sopivaa ruokaa. (Tosin on myönnettävä, että tästä punaviinistä oli jo kokemusta, joten voitto meni kyllä hyvälle viinintekijälle.)
Koska illan ruokalajina on tarkoitus olla blinit erilaisilla merenelävälisukkeilla, niin valkoviinivalinta oli Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Trocken 2016.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäisen eli Clarinin linkkitekstin lopussa on argentiinalaiset kulta- ja hopeamitaleilla palkitut viinit.
Ilmoita asiaton viesti
Huonoin viini mitä ikinä olen nauttinut on algerialainen punaviini. Tarkempaa nimeä en muista, paras tuntomerkki että oli 60-luvun lopulla halvin Alkosta saatava punaviini. Johtuen rajallisista taloudellisista edellyyksistäni uli sitä useampikin pullo aikojen saatossa nautittua. Paremmissa rahoissa ollessa ostettiin unkarilaista Egri p(b?)ikaveria tai Magyar Fehrporia. Vähän myöhemmin sitten jonotettiin Marlin helmeilevää omenaviiniä.
Hinnan halpuudesta ja laadusta huolimatta monet ikimuistoiset ja riemulliset hetket näiden parissa tuli vietettyä, monia lämpimiä muistoja mielessäni nyt kiikkustuuolissa hiljaa keinutellen hymynkare suupielessäni muistelen, joskus käden ulottuvilla lasi laadukasta Alsacin alueen valkoviiniä.
Ilmoita asiaton viesti
→ 4
Vuoriteekkarien kesäkurssilla Outokummussa 60-luvun lopussa asuntolamme nimi oli ’Kalmisto’ (sotasairaalan potilaiden antama nimitys). Joensuussa kävimme tankkaamassa viikonlopun varalle Morris Minin peräkontillisen, joten monenlaista tuli mukaan. Kun väkeä oli paljon ja jano oli kova, niin vähiin se kävi sunnuntaiaamun sarastuessa. Jäljellä oli enää algerialaista ja jallua. Hätä ei lue lakia ja niin nämä kaadettiin samaan kuuppaan hiukan teellä vielä maustaen. Kerrankin onnistui koktaili, joka oli riittoisaa teekkaripiireissäkin. Se sai nimekseen ’Kalmiston erikoinen’. Harvemmin jälkeenpäin on tullut kokeiltua. Nautiskelun ohessa perustettiin salaseura ’Tosikot’. Teemu Kerpun ’väitöskirjasta’ löytyy näistä asioista painavaa dokumenttia.
Ilmoita asiaton viesti
Yliopistolla käytimme banaanikärpästen hautausmaana spriitä. Joskus sitä sai pummattua omaankin käyttöön, kun oli juhlia tiedossa. Aika pian kuitenkin alettiin kontrolloida spriin käyttöä ja käyttötarkoituksia, joten oli selvittävä muunlaisin juomin. Sprii sopi hyvin booleihin. Tuolla aiemmin mainitut viinit on tullut opiskeluvuosina maisteltua. Yksi hyvä unkarilainen valkoviini oli Hárslevelü. Se maksoi täällä monin verroin enemmän kuin Budapestissä, josta sitä kotiin siellä käydessä toimme. Sitä onkin näköjään vieläkin saatavissa. Pitää varmasti ainakin kerran maistella. http://soil.fi/tuote/harslevelu/
Ilmoita asiaton viesti
70-luvun alun luokkabileissä suosikkieväitä olivat valkoviini Feteasca tai punaviini Rioja Tinto. Ne taisivat olla ALKO:n halvimpia silloin.
Ilmoita asiaton viesti
Muistojen sameimmista uumenista nousi mieleeni pieni tarina ensimmäisestä humalasta kohdallani. Kolme meitä oli samanhenkisiä luokkakavereita, kesä kauneimmillaan kun tuotatettiin ysävällisellä naapurin sedällä kolmen vartin pullo Etelä-Afikkalaista brändyä, Lumumbaksi sitä kutsuttiin.
Soudettiin syrjäisen metsäjärven takarannalla sijaitsevaan saareen, pystytettiin teltta ja ryhdyttiin Lumumbaan. Äkkihumalan pelossa erittäin loivia ryyppejä ensin sitruunasoodaan sekoitimme. Oli mennyt jo selvästi (?!) päähän kun lanttinki loppui. Kaadettiin loppu brändy jo jäähtyneeseen nokipannuun kahvinperien jatkoksi ja vuoroellen pannun nokasta ryystettiin. Vaikutus oli tyrmäävä ja krapula niin kammottava että kaikki kolme teimme raittiuslupauksen. Päätös oli niin vahva että taisi mennä vuoden päivät seuraavaan kokeiluun alkoholin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Lumumba oli suomalaisten Espanjan matkaajien suosikkipaukku 70-luvulla yökerhoissa siellä. Se oli brändiä jonkinlaiseen maitokaakaoon sekoitettuna.
https://www.youtube.com/watch?v=3EXjFZ1qtAA
Ilmoita asiaton viesti
”Maitokaakao brändättynä rentoutumiseen”, vaikka asiaa tuskin tuohon aikaan näin ilmaistiin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota maailman parasta ja varmasti kallista punkkua tuskin osuu meikämiehen kohdalle.
Olen kyllä jo parin kymmenen vuoden aikana tehnyt merkintöjä ostamistamme punaviineistä. Useimmat ovat jääneet ensimmäisiksi ja viimeisiksi ostoksiksi. Mutta vuosien varrelta muistan joitakin ”talonviinejämme”. Pitkään ostimme eteläafrikkalasta Kumala Cabernet Sauvignon -viiniä hanapakkauksina. Kumalasta tuli pikku humala.
Viime aikoina olen mieltynyt Radio Boca -hanapakkaukseen, joka muistuttaa vanhan hyvän ajan radiovastaanotinta. Sellainen sopii radiomiehelle.
Kun menee Alkoon ostoksille, on oltava tarkkana, että ostaa oikean pullon tai pakkauksen. He eivät nimittäin vaihda ostosta, jos se on käynyt kassan läpi. Tästä minulla on tuoreita ja kovia kokemuksia. Muistin väärin viinin nimen. Nyt on pakko kestää hanapakkauksellinen ”väärää” viiniä.
Ilmoita asiaton viesti